perjantai 20. syyskuuta 2013

Pinnan alla

Valitsin valinnaiseksi koulussa tähän jaksoon outdoor kurssin, enkä suinkaan sen takia että erityisesti nauttisin eräilystä. Lähinnä sen takia että saa uusia kokemuksia ja pääsee itsensä kanssa epämukavuus alueille ja että kai se kehittää itteä sitten ihmisenä :D Keskiviikkona oli lähtö Ahviolle koskimelonta retkelle ja se ahdisti mua etukäteen tosi paljon.. En ois tahtonu yhtään lähteä. Olin edellisen viikon jälkee henkisesti niin poikki ja kaikenlaista hommaa ois enemmän ku kerkeis tekemää ni viettää 3 päivää koskella ei ollu kivin idea.

No kuitenkin huomasin olevani Ahviolla keskiviikko iltana ja torstai aamuna lähettiin ekan kerran veteen. 
Koskikajakit on tosi pikkusia ja ne tuntu aluks tosi kiikkeriltä! Meijät jaettiin reskutus ryhmiin, eli sen ryhmän jäsenten piti pelastaa aina jos omasta ryhmästä joku joka kaatus. Meillä meni eka reissu tosi hyvin, eikä tullu uinteja. Muut ryhmät pääs aika paljonki harjottelemaan kyl reskutusta :D Ylitettiin vähän virran rajoja, harjoiteltiin siis kallistuksia erisuuntiin ja virtojen huomaamista ja niissä toimimista.

Ruokatauon jälkeen palattiin koskeen ja harjoiteltiin kosken melontaa ylöspäin ja nyt alko meijänkin ryhmästä kaatuilemaan. Virta on tosi kova ja se oli tosi rankkaa puuhaa! Lopuksi laskettiin helpompi koski vielä alas pariin kertaam, aallot tuli syliin, mutta hyvin pysyi pystyssä. Tuntu se kyllä jännältä ja seuraavaan laskuun yritin saada lisää vauhtia. Päivän lopuksi en ollut käyny vedessä vielä kertaakaan joten halusin kokeilla eskimopyörähystä apu kajakin kanssa. Mulla oli siis kajakin nokka mun vieressä mistä mun piti ottaa käsillä kiinni ja pyöräyttää itteni ylös.. Noh samantien kun käännyin ympäri en tiennyt mistään enää mitää, en tienny miten päin olin ja mitä mun piti tehä. yritin tunkea päätä vaan pintaakohti, en tajunnu vetää aukkopeitettä pois enkä nostaa itteäni käsillä ylös. lopulta kuulin Elsin ohjeet ja sitten sain nostettua itteni ylös sieltä.



Mentii takas nukkumamestoille ja mua alko pelottaa tosi paljon seuraava päivä et miten mä selviän jos mä kaatuankin. Jos mä en saanu tollasessa suunnitellussa tilanteessa tyynessä vedessä pidettyä päätä kasassa sen verran et pääsen ylös ni miten sit koskessa?! Ja mun aukkopeite oli viel tosi tiukka, melkeen kaikilla se lähti itestää pois heti ku kaatus mut mulla se oli tiukassa. Illalla sauna ja ruoka teki kyl hyvää. olipa kiva olla vähä retkeilemässä :)

Noniin, sitten oli seuraava aamu ja kanootit kannettava taas koskeen.. Lähettiin heti laskemaan vaikeampaa koskea toisesta reunasta. Siellä tuli tosi isoja aaltoja, mitkä siis ylitti mut kokonaan mut pysyin pystyssä ihan hyvin. Oli kivaa ja jännää mut pelkäsin tosissaa sitä kaatumista.

Uusiks ylös ja nyt piti laskea vasemmalta puolelta koskea, jossa oli isoja möhöjä. Piti muistaa laittaa melä pystysuunnassa veteen ennen möhöä, kallistaa virranreunoissa. pitää paino edessä, jatkaa melomista kuohujen jälkeen, väistää kiviä, ei meloa liikaa mut stoppariin pitää mennä vauhdilla jne.. yritin miettiä näitä ku lähin laskemaan.. Eka Möhö oli vastassa! Hirmu iso aalto! Tipuin tosi syv'lle kuoppaan! "Mela pystyyn, kohtaa kaikki koskessa rakkaudella, eli mene niitä kohti" muistin! JES! pääsin sen ohi! JES HUH! mutta mitäs sitten tulee uusi aalto ja kaataa mut.. 

Mä valun pääalaspäin koskessa kovaavauhtia, yritän saada päätä pintaan, ei se nouse! Yritän ja yritän! Tarvin happea! pää kolahtaa kiveen. Tahon happea! paniikki iskee. en pääse pois! Muistan et ainiin mä oon kiinni aukko peitteessä. Iida sun on pakko rauhottua et pääset pois! Rauhotu, sukella jalkoja kohti ja revi se aukkopeite pois. Saan kiinni siitä peitteestä ja revin ja revin mut ei se irtoa.. Lopulta saan revittyä sen irti ja pääsen pintaa. Oon valunu jo koko kosken alas ja heti ku pääsen pintaa alan itkeä ja vähäsen hyperventiloida.. Se oli tosi pelottavaa ja ahistavaa. Sitten mut tullaan pelastamaan ja pääsen takas kajakkiin. On tosi kylmä ja sydän hakkaa aika paljon siitä tilanteesta. Jokainen saa päättää hetken mitä tekee ennen ku lähetään pois ja mä päätän että tahon laskea uudestaan. Pelkään ylhäällä vielä enemmän ku ekalla kerralla ja ku eka aalto lähestyy yritän keskittyä, Pääsen läpäisemään aallon just oikeesta kohasta ja kajakin pidettyä suorassa, kuitenkin virta vetäsee mun melan kajakin alle ja oon taas pääalaspäin vedessä. Sama paniikki, saan toimittua nopeemmin mut itku tulee silti. Pääsen laskemaan kosken uiden ja kivet kolisee jalkoihin koko ajan.


Mut NIIN SIISTIÄ JA KIVAA! voi että miten jännittävää. Tiesin et toi tulee olee hankalaa. En pidä vedestä elementtinä yhtään, omistan ahtaanpaikan kammon ja olen tässä jonkun aikaa saanu paniikkikohtauksia kaikenlaisissa tilanteissa.. Oon siis niin perkeleen ylpeä et selvisin tosta!