torstai 22. toukokuuta 2014

Saatiin se voittokin sinne recordiin!

reilu viikko sitten sain viestin Paanasen Jukalta että tahtoisinko saapua Lappeenrantaan ottelemaan fight night päivä taphtumaan Auvisen Inkaa vastaan, vastustajan peruuntumisesta johtuen. Ottelu oli sovittu alunperin ilmeisesti 56 kiloon. Ajattelin heti että en voi mitenkään  otella viikon päästä. painoa kymppi liikaa ja reenit collisionin jälkeen jääny ihan minimiin. olin syöny ihan mitä sattuu, käyny ulkona, tehny ihan kaikkea muuta ku reenannu ja ajatukset ihan täysin eri jutuissa. En siis tiedä mikä se syy oli että sanoin että "jos painossa vähän tullaan vastaan niin suostun otteluun."

Sitten alko siis aika reipas painonpudotus ja ekat kunnon reenit vedettiin Hyvinkäällä RNC llä Tinan kanssa. Pystypaini reenit ja olin aivan hapoilla. Jos en ois hyväksyny matsia ennen noita reenejä ni en vasrmasti olis sinne lähteny. Tajusin et ei mun kunto kestä. Collisionissa 2x3min olin ihan loppu. Nyt tulis viel yks erä lisää. Ja Hengästyin jo minuutissa niin paljon et meinas tulla ahdistuspaniikki kohtaus. Mut enhän mä voinu sitä enään perua kerta olin sanonut että ottelen. Nyt mentäisiin näillä sitten.
Aleksi Nurminen, Tina Lähdemäki, Niko Myllynen, Juho Valamaa, Juuso Karjalainen, mä ja Patrik Pietilä

Just sinä viikonloppuna oli viel tuplavuoroja töissä ja sunnuntaina äitien päivä, mikä laitto henkisesti taas vähän kaikki asiat pyörimään.Ja sitten piti saada focusoitua itelle et oikeesti alle viikon päästä pitäs nousta kehään.. En tienny miten saisin painon vedettyä, en tienny millä menen sinne ja että lähteeköhän kukaan edes mun kulmaan. ja kukakohan teippaa mun kädet. ja laittaa hiukset.. Ja mitäköhän teen siellä häkissä. ja mitäköhän mä ees osaan.. Onneks mulla on näin huippuja ihmisiä ympärillä. Maanantaina Jeren kanssa vedettiin pystyreeni ja aika kova sellanen. Tai no tosi kova. Mut onneks koska siellä häkissä ennen ku se matsi alko ja tuntu et haluaisin pois ni ajattelin vaan, ei se voi lyödä niin kovaa kun jere!
muutama kyynel saatto tulla. :D mut ne tuli kyllä turhautumisesta
Tarvin siihen hetkeen just sitä että mut laitetaan tosi ahtaalle ja pari vähän kovempaa osumaa. Seuraavana päivänä Juuso ja Joni tuli sparrailemaan mun kanssa. Otettiin kakkosen eriä ja ei mun kunto kestäny niitäkään, mut muuten tuntu ihan hyvältä. Se teki tosi hyvää. Peetu kuvas vielä ne kaikki erät ni pääsin ite vähän kattelee miltä se touhu näyttää. Sit oli ihan hyvä fiilis sen osalta. Ainoo vaa että kamala nälkä ja paino stressas ja se mun kunto.. Keskiviikkona pakotin Peetun vielä mun kanssa painimaan. Energiat oli aika loppu, mut oli hyvä vähän päästä pyörimään. :)

Juuso lupas lähteä mun kulmaan. Juuso hommas meille auton ja sanoi että voi ajaa. Voi että se helpotti! Perjantaina käytiin vielä aamulla reenaamassa Juuson ja Teemun kanssa päivällä ihana siskoni laittoi mulle letit ja kuljetti mut mopolla kauppaan koska yksin en kyennyt ostamaan kaupasta mitään :D enk' voinut enään oikein ajaa ees mun moottoripyörää. Ja olin tosi ärsyttävä. Mut onneksi se ymmärsi minua. ja sanoi kaupassa että vie mut vaikka kotiin ja lähtee jostain eri kaupasta hakemaan mulle mustikoita jos ne mustikat mitä siellä kaupassa oli niin ei kelpaa :D mutta kyllä mä sit pystyin ottamaan ne :D

Aika hankalaa oli koko viikon myös Peetulla joka jakso ihan koko viikon mua. Ja sai mut viel jopa hyvälle mielellekkin. Eikä antanu mun ajatella että voisin hävitä. Oli kyl super iso tuki.

Lauantai aamuna lähettiin sit 7 aamulla. Paino oli aamulla ihan tasan ni en uskaltanu ees oikeen juoda vettä. Minä, Juuso ja kaks kovaa kannustajaa Peetu ja Jesse :D Oltii lappeenrannassa aikalailla 9. Matkalla olin juonu kupin kahvia ja jännitin et meneeks vaaka yli, mut ohhoh, oltiin 500g alle. Noh hyvä! Sit mun kannustusjoukkoja alko vähän janottamaan niin lähettiin ettimään Lappeenrannasta alkoa. Mikä ei sit ollukkaan erityisen helppo juttu :D Varsinkin kun mun navigaattorin luku kyky ei ollu erityisen hyvä. Mut olo vähä helpottu ku sai gatoradea juotua ja sit banaania. Pojat sai juomat ja mentii kisapaikan parkkipaikalle, heitin napit korviin ja keskityin hetken omiin juttuihin. Vähä pyörittelin ja hölkkäilin ja hypin ja sit mentiinkin jo teippaamaan mun kädet. Iso kiitos Timo Viinikainen teippauksesta ja tsempistä! Oli siinä vaiheessa ajatukset aika hukassa. Mun matsi olis kohta! Sain hanskat ja säärisuojat ja sit vähän lämmiteltii. Tunsin et heti ku sykkeet alko nousta ni alko tulla sellai paniikki. Se on sellai mitä en voi hallita, tuntuu et pakko päästä pois, juosta vaan niin kauas et ei oo ketään enään siellä. Mietin vaan et en voi mennä häkkiin, en mä selviä siellä. mä en jaksa kolmea erää. en mitenkään. vaseliinia naamaan, muutama lätäri omaa päähän ja sit sain vähän vihaa mun sisään. 

Mut kuulutettiin sisään, varusteet tarkistettiin, menin häkkiin omaan kulmaan ja mietin vaan että haluan pois. haluan pois. mua ahdistaa. miten pääsen pois. Katoin Juusoa ja aattelin et vittu ei tässä nyt enään kyl oo vaihtoehtoja. Pakko mun otella. Se ei voi lyödä niin kovaa ku Jere. Eikä mua pelottanu se et mua sattuu. Mua pelotti että mä häviän. Mua pelotti et mä saan paniikki kohtauksen. Mua pelotti et oon huono. 

Oli pitkä aika oottaa et se toinen tuli sinne kanssa. Vikaks ajattelin vielä et vittu, kyl mä tän voitan. Ilona sano kyyneleet silmissä collisionin matsin jälkeen mulle et "toivoin niin paljon et sä oisit voittanu", et nyt mä sitten otan sen voiton. 
Keskelle, kulmiin ja FIGHT komento. Tulin käsipystyssä kun oletin tottakai että läpätään käsiä aluks mut vastustaja pyöritti päätä ja aloitti ottelun. No mullehan tuli siitä vähän paha mieli, mut sain alotettuu nopeesti oman pelin. Löin kovaa, sain keskustan. Koko erän mietin et "älä hengästy" "tää riittää" kuulin ohjeita et vie mattoon ja lyö vaan lisää, pelkää sua, jatka lyönneil. Mut mä mietin vaan sitä että en voi hengästyä.



Toka erä suht samanlailla mun mielikuvan mukaan meni ja vikassa erässä vastustaja yritti shootata mut sain sproolattua. Yritin pitää matossa. Ois ollu mahollisuus varmaan giljotiiniä yrittää mut mun voimat oli pois.huusin kulmaan et paljon aikaa. Tuntu et 10 sekunttiakin ois liikaa vaadittu. Aikaa oli yli minuutti jäljellä. Mul oli niin kamala olo että jos mun luonto ois ikimaailmassa antau mun luovuttaa ni oisin sen tehny. Olin siis päällä ja tavallaa hallitsin sitä mut en jaksanu. en saanu enää happea. 

Vastustaja pääs nousemaan ja mä pidin kiinni ja aloin jaloilla kiivetä häkin reunaa pitkin ylös. En tiiä mistä se tuli ees mieleen :D Ku matsi loppu jäin vaan makaamaan häkin lattialle ja sit tuli paniikki et tahon ne hanskat pois kädestä, ne on kireellä ja hankaloittaa mun hengittämistä. Juuso rauhotteli et otetaan ne kohta, toi tuomari nostaa eka sun käden pystyyn.

ja niin siinä kävi! Mä VOITIN! ehdottomasti parhaimpia fiiliksiä mitä elämässä oon kokenu! Ihan uskomatonta

Ihan älyttömän hienoa. Mä en uskonut siihen. Onneks kaikki muut jaksoi uskoa <3 Ja kannustaa ja tsempata. Juhlia mun kanssa ja olla ylpeitä musta. oon ihan tosi ilonen siitä kaikesta!!
 

Kiitos ROSTOK, PittBullWestCoast ja Mice että saatiin otteluvarusteet kuntoon näin lyhyellä varoitusajalla!

Ihana ilona kiitos hiuksista ja että et menettänyt hermojasi minuun <3


Kiitos Pinja että sanoit että susta tuntuu että mun pitää ottaa tämä tarjous vastaan. Sillä oli iso merkitys. Onneksi oot mun ystävä <3

Kiitos Jere kovista sparreista, siitä et saat muhun kovuutta ja esimerkistä mitä sä mulle annat. Ja oot ollu tosi hyvä ystävä mulle, neuvonu, jutellu ja kuunnellu. Arvostan sua aina tosi kovasti!

Juuso, Joni ja Teemu erityisesti kiitokset viimeisistä reeneistä ja sparreista ja neuvoista

Tietysti kiitos seuralleni shootolahdelle, jota ylpeänä edustan

Juuso! Ilman sinuu en ois selvinny kyllä ikinä! Olit ihan korvaamaton, hoidit kaikki niin hyvin ja sait mut oikeesti pidettyä järjissäni siellä, mikä ei oo kovin yksinkertaista, koska toi mun jännitys saa usein vallan. Neuvoit ja kannustit mut voittoon ja teit siitä vielä mukavaa :) <3

Kiitos Jukka Paananen tapahtumasta ja ottelu tarjouksesta, ja kiitos Inka Auvinen matsista

Jesse Vainio! Oli kivaa kun lähit mukaan mua kannustamaan! Tosi kivaa!

Ja ihan isoin kiitos Peetulle. mä en ois ikinä selvinny ilman sinua tota viikkoa. onneksi olit siinä lähes joka hetki <3


Ja oli ihan huippua kattoa kun ihana ystäväni Suvi Salmimies vei iltatapahtumassa pro debyyttinsä omiin nimiinsä!! tosi iloinen ja ylpeä sun puolesta <3

maanantai 31. maaliskuuta 2014

COLLISON, raportti mun näkökulmasta



Puol vuotta sitä ootettiin ja mietittiin ja siihen valmistauduttiin, 6 minuuttia viime lauantaista ja se on ohi.

Displaying image.jpeg
Viimeset sparrit viikko sitten tällä porukalla, kiitos teille :)
Viimenen viikko ei menny ihan niinkun suunniteltiin, sillä sunnuntaina mulle nous melkeen 39 asteen kuume. Tuntu ihan kamalalta ja aattelin et en iki maailmassa pysty otella alle viikon päästä. Lauantaina olin just saanu hyvän fiiliksen ku sparrit meni hyvin ja sit pitää tulla kipeeks?! EIKÄ!
Onneks seuraavana päivänä oli jo tosi paljon parempi olo, mut mitään reeni juttuja ei pystyny tehä eikä mennä ees kouluun. Siks alkokin stressaamaan painon pudotus ku ei pystyny liikkumaan ollenkaan.

@ESS Netti Video
Tiistaina olo oli jo aika normaali ja sitten siihen olikin sovittu etlarin ja itä-hämeen haastattelu, kuvaus ja video pätkän kuvaus, Jere tuli onneks mun kanssa sinne ni se oli kiva. Noita lehti juttuja ja kaikenmaailman haastatteluja tuli tossa tehtyä ihan todella paljon. Ja kylhän se tuo vähän lisä painetta. Ei oo yhtään tottunut median kanssa työskentelyyn ja sit yhtäkkiä oma naama on lehden kansissa. Ja sitten kun mä stressaan vielä ihan kauheasti siitä mitä ihmiset musta ajattelee niitten perusteella. Mutta kaikkiin suostuin ihan sen takia että Collision saa näkyvyyttä ja myös koko lajille hyvä. Ihan kivoja juttuja kaikki kirjotti ja nyt ainakin useampi osaa yhdistää että jos mulla on musta silmä niin se on tullu ehkä reeneistä :D Jännä, koska joskus mä oon aatellu et ois niin siistiä päästä lehtiin tai jonnekkin, mutta ei se nyt niin siistiä oo. :D aika stressaavaa :D
@Ilta-Sanomat
 @Etelä-Suomen Sanomat




Tiistai iltana lähettii Jimmyn ja Jeren kanssa vielä Porvooseen Haikon Kartanon huippukylmään. Mulla oli kädet niin kipeät ettei niillä voinut tehä mitään ja pojilla kanssa pieniä kipuja eripuolilla kroppaa :D Siellähän siis ollaan 3 minuuttia -110¤C huoneessa alusvaatteet, pipo, lapaset,villasukat ja huopatossut päällä. Tai no jätkät oli kyllä 4 minuuttia, mut ne onkin hullumpia :) Illalla vielä kevyt kävelylenkki ja se tuntui jo ihan hyvälle.

Keskiviikkona olis pitänyt mennä kouluun, mutta tulikin ilmotus että mediakulmassa radio Voiman haastattelu aamusta ja sen jälkeen olikin kaikenlaisia muita juttuja mitä piti hoitaa. Illalla menin painimaan ja siellä mulle tuli taas epätoivonen olo. Onneks mulla oli jälleen kerran siellä mun reenikaverit jotka jaksaa auttaa mun päätä pysymään kasassa

Torstaina Heikin kanssa viimeset reenit parans mun mieltä tosi paljon. Alasviennit suju tosi hyvin, ei pitäs olla hätää. Gameplan oli että mattoon. Heti jos toinen tulee päälle tai jos mahollista ni omien lyöntien kautta. Ja sitä oli reenattu. Sen piti onnistua. Se oli se mitä minä tekisin siellä häkissä.

Illaks menin iskälle ja käytiin kävelyllä ja sain nukuttua hyvin.

Displaying image.jpeg
perjantaina ekalle hikipukulenkille lähdössä..


Perjantai-punnitus päivä! Juomatta ja syömättä oleminen ja kahden hikipuvun kanssa tehdyn tunnin lenkin tekeminen oli ihan kamalaa. kolmen aikaa musta tuntu että mun pää alkaa seota. Jeren kanssa mentiin yhdessä punnitus tilaisuuteen missä olikin jo melkein kaikki ottelijat ja huoltajat paikalla. Mulla oli kauhee paniikki vaa an lukemasta vaikka tiesin että se menee läpi. Mutta silti epäilin sitä. Puntari käytiin ottelu järjestyksessä ja vaaka näytti mun kohdalla 59,8 eli helposti meni. Vastustajan näin siinä ensimmäisen kerran ja tuijotus ei menny multa ihan putkeen ku mua alko naurattamaan.
Displaying image.jpeg
Iida Blom & Johanna Toivanen
Displaying image.jpegDisplaying image.jpeg 
KIITOS PIT BULL WEST COAST FINLAND- Miten hienot vaatteet!

Sitten sai juoda!! Ja olin tehnyt smoothien mitä aloin juomaan heti myös. Se on hankalaa yrittää pitää sitä tahtia rauhallisena kun on niin kova jano ja nälkä.

Tilaisuus kesti vielä tosi kauan ennen ku lääkärin tarkastukset oli ohi. Oltiin aateltu mennä Porvooseen vielä käymään, mutta ku kello olikin niin paljon ni mentiin Jonel Thaihin käyttämään ruokalipukkeet ja  syömään :)voi että mun maha tuli täyteen :D Illal tuntu että en oikeen pysty olemaan yksin himassa ja kaikki kaverit on töissä tai jossain ja santussakin ku menin käymään niin siellä oli niin paljon ihmisiä että alko ahdistamaan. no menin sitten yhelle frenille kattomaan telkkaria ni vähä rauhottu se mieli. Ja oli tosi ilonen ja pirtee fiilis muutenkin ku oli saanu syödä. Jätkät sanokin Jonel Thaissa mulle et oho, Iidasta tulikin vähä eri ihminen ku se sai ruokaa. Ja Miceki ku soitti illalla ni sano että onpa kiva kuulla että kuulostan taas iloselta :D

Lauantai. Lauantai. Lauantai. Tänään siis otellaan. miks musta ei tuntunu yhtää siltä ku heräsin. en saanu yhtään sitä fiilistä. 12 aikaan lähettiin Jeren kanssa kevyelle lenkille satamaan päin. Se teki kyl hyvää. Ihana ilma, loistavaa seuraa ja ottelujen läpikäyntiä. Välillä aina pysähyttiin vähä varjonyrkkeilemään ja clinch painimaan. Sen jälkeen oli hyvä fiilis ja menin kotiin kattomaan vähän vaparimatseja netistä ja pakkasin kamat mukaan. Sitten fighter passi kaulaan ja sibeliustalolle..

Himassa oli alkanu jo tosi kova jännitys. Sibeliustalolla näin häkin ja menin kokeilemaan sitä. Olin pelännyt tosi paljon miltä se tuntuu mennä sinne, koska mulla on paha ahtaanpaikan kammo ja tuntu tosi inhottavalta ajatukselta että mut suljetaan sinne. Tuntu kuitenkin kun olin sen sisässä että sain hengitettyä.
Viideltä alko sääntöpalaveri ja aloin yhtäkkiä panikoimaan että ai heelhookitkin on sallittuja ja mä en oo opetellu niitä! No mutta oli varmaan muitakin juttuja mitä en ollu opetellu ja olin aatellu pärjätä ilman niitäkin :D Mun ja Juuson matsit olis jo kohta enkä ollu lämmitelly eikä mun käsiä ollu teipattu. Teippejä ja harsoja ei löytyny mistään ja mä aloin itkemään. Jere veti mut onneks nopeesti sivuun sillä olin suoraan mun vastustajan kopin edessä ku alko se ahdistus. Jere seuras mua koko ajan, onneks se toi mulle voimaa ja Heikki oli löytäny teippiä ja meni teippaamaan Juuson käsiä ja Jere teippas samalla mun kädet. Sitten vähän siinä lämmiteltiin ja Juuso kutsuttiin jo oottamaan oman matsisa alkua. Juoksin vessaan ja ajattelin että oksennan kohta. Siellä oli kehätytöt laittamassa huulipunaa ja kattoi vissiin vähän että mikäköhän tolla tytöllä nyt on :D 

 Sit mä kävelinkin jo häkkiin. Kuulin ihan älyttömät aplodit, se oli ihan uskomaton fiilis, mut mua ei hymyilyttäny, en ees pystyny kattoo yleisöön päin. Tuijotin vaa häkkiä. En ees ollu kerinny hakemaan kenkiä ni kävelin mummin tekemät villasukat jalassa sinne :D otin paidan pois ja Jimmy nappas pipon mun päästä ku meinasin mennä se päässä häkkiin :D Juoksin jonkun ihme kunnia kierroksen ja muistaakseni kävin kättelemässä vastustajan matkalla. Yleisö hurras kauheesti, en ees voi kuvailla sitä fiilistä et siellä oli ihmisiä jotka huus mulle, halus et mä voitan, mun kotiyleisö ja niitä oli kauheesti! Tuomari tarkisti että oli hammassuojat ja alasuojat ja pyysi ottelemaan rehdisti. Käytiin keskellä, takaisin kulmiin ja Fight komento. Ja mitämitämitä tapahtuu. Luulin että strobovalot on siellä hallissa päällä. Se tyttö tulee mua kohti lyönneillä, mutta en nää sitä kunnolla kun kuva mun silmissä on tosi katkonainen. Ei vittu, mitä täällä tapahtuu. En tiedä alusta kauheesti enempää kun että jotenkin päädyttiin hetkeksi mattoon. Yritin ottaa giljotiinin, mutta se pääsi irti, yritin käsilukkoa, mutta se oli ihan päin helvettiä, sitten oltiin taas pystyssä. Aloin itekkin lyömään. Aina kun sain iskuja osumaan kuulin yleisön hurraavan, se oli mahtava fiilis. Erä tauko ja Jimmy ravistelee mun käsiä ja Jere antaa vettä. Muitsan että sanoin että mä en jaksa enään olla täällä, piiputin itteni ekassa erässä ja jätkät vastaa että kyllä sä kuule jaksat. sitten ajattelen että no, niin kai sitten. Ottelu jatkuu. Kulmasta kuuluu " omien lyöntien kautta mattoon, pakko saada alasvienti, pakko päästä mattoon, Iida Lyö ja mattoon" Joo ajattelin asiaa kovasti mutta enpä tehnyt asialle mitään, pari kertaa yritin shootata lyöntien alta, mutta lopputuloksena istuskelin yksin siellä maassa polvillaan. Ottelu päättyy ja en saanut niitä alasvientejä, niitä mikä oli se ainoa juttu mitä mun piti tehä. ei vittu olin surullinen, tiesin että hävisin. Sitten tuomari nostaa molempien kädet ylös ja tasapeli. Yleisö hurraa ja ajattelen että ehkä en epäonnistunutkaan niin pahasti. Halataan Johannan kanssa molemmat iloisina. 

Displaying image.jpeg

Halauksia tuli jokapuolelta ja onnitteluja matsista. Kyyneleet kumminkin nous mun silmiin. En ollu suoriutunu omalla tasollani. Tai ei välttämättä sekään, vaan että jotenkin en saanut mun omaa peliä käyntiin missään vaiheessa. Heikki tuli heti purkamaan mun kanssa matsin, mikä oli varmasti hyvä siinä vaiheessa. Loppu pelissä ihan hyvä fiilis. Tosi hyvää se että pärjäsin pystyssä, mitä en olisi uskonut, mutta huonoa se että en päässyt sinne mattoon ollenkaan, en saanut tehtyä mitään mitä olin harjotellut tätä varten.

Katoin Janne Häkkisen, Ville Lehmusmetsän ja Kalle Arvelinin matsit ja sitten menin takasin lämmittely paikalle. Siellä ei ollut oikeen ketään kenen kanssa lämmitellä joten pidin Jerelle pistareta ja pystypainittiin ja painittiin.
 
 Venailtiin siinä että äijiä tuli häkistä takasin. Mua jännitti ihan kamalasti Jeren matsi, vähintään yhtä paljon kun omani. Mut onnistuin esittämään rauhallisempaa tosi paljon paremmin ku omassa tilassani :D Tiesin et Jere on huikeessa kunnossa, ei sille kukaan pärjää. Jimmy talutettiin pois häkistä ja sitten oltiin menossa taas! Cheekin Side biisi soi ja Jere Tiihonen astelee häkkiin. Minä, Jare ja heikki mennään kulmaan. Matsi alko hyvin, Jere pääs viemään mattoon ja sai annettua iskuja siellä, mut joutu sitten tosi tiukkaan triangeliin. Jare kyseli että onko nyt joku juttu kiinni ja onko tää nyt huono juttu ja sanoin että no nyt on kyllä aika tosi huono juttu. Jere oli siinä triangelissa ainakin puolminuuttia. Olin aivan varma että siinä on pakko taju lähteä, mut ei, ei Jereltä, en tajua mistä se sitä happea sai! Mut kyllähän se vie voimat ihan täysin. Lopun Jere taisteli ihan älyttömällä asenteella. Se mentiin sydämmellä loppuun asti. Ei helvetti kukaan pysy pystyssä tollasta ottelua, se oli ihan käsittämätöntä

Displaying image.jpeg
Jaren kanssa jännitetään
 Ilta oli huikee, mä tein sen, nousin sinne kehään vaikka se pelotti ja jännitti. Täl hetkellä takki vähän tyhjä enkä oikee tiiä mitä ajatella mistään. Super helpottava olo se että ei tarvi miettiä koko ajan kaloreita ja punnita ruokia. Oonkin syönyt eilen ja tänään varmaan saman verran kaloreita ku edellisen kahen kuukauden aikana, mut ei haittaa :D Koulukin alko tänää inbody mittauksella ja ihan hyvältähän se vielä näytti :D Seuraavasta matsista en tiedä. En tiedä tuleeko edes seuraavaa matsia. Nyt tuntuu ehkä vähn tyhjältä. Ehkä pitää tehä jotain normaaleja asioita. Keskittyä ehkäpä kouluun ja mennä vaikka leffaan kavereitten kanssa. Jos kukaan enään haluaa hengata mun kanssa, kun ihan kauheen hyvin en oo pitäny yhteyttä täs viime aikoina. Saa siis pyytää mua tekemään jotain. En aio reenata nyt joka päivä ja ilta ja aamu ja yö :)

Kiitoksia

Isoimman kiitoksen ansaitsee Jere, joka on ollu mulle ihan korvaamaton tässä jutussa. Uskomaton tukija, jonka ansiosta mä pystyin tonne nousemaan. En edes pysty sitä kertomaan miten tärkeä oot ollu, mutta onneksi tiedät sen varmasti itse.

Iso kiitos myös mun rakkaalle pikkusiskolle, joka on jännittänyt tätä varmaan yhtä paljon kun minä <3

Ja voi Pinja kiitos! Miten paljon sä oot joutunut kuuntelemaan vapaaottelujuttuja ja jaksanu koko ajan uskoa muhun ja kannustaa

Jokaiselle ihanalle ihmiselle joka tuli mua sinne kattomaan, se oli ihan huikeeta että siellä oli niin paljon mun kavereita, ihan todella iso kiitos

Ja jokaiselle joka mua tsemppasi. Toivottavasti kaikki ymmärtää että en yksin kertaisesti jaksanut vastata lauantaina enkä eilen mihinkään tsemppi tai onnittelu viesteihin, mutta ne toi mulle tosi paljon voimaa

SUVI SALMIMIES, voi mikä tyttö! Ensinäkin kiitos sparri seurasta ja siitä miten paljon sä sait uskoa muhun valettua. Ennen matsia kun epätoivo meinas tulla luin uudestaan sun viestin kyyneleet silmissä ja ajattelin et ehkä mä pystynkin tähän <3

Jenni Ojanpelto Super ihanat kisahiukset, sä olet mun virallinen hiussomistaja

Santa Fe ja Jackalope, johto ja työkaverit, mua on tuettu tässä jutussa tosi kivasti, arvostan

Heikki Soveri, ilman sua olisin ollut aika hukassa nää pari vikaa viikkoa, sä sait opetettua mulle asiat niin, että musta tuntu turvalliselta, sillä tiesin että osaan ne. Toteutus ei ihan mennyt sitten putkeen, mut ens kerralla sitten. :p

Jimmy Immonen, mähän en ees harrastais koko juttua ilman sua :D Kiitos kulmaamisesta ja tuesta

Ja toki jokainen mun perheenjäsen, vaikka ymmärrän että katsomaan ei välttäm'ättä pysty tulla, mutta tiedän että tuette mua tässä asiassa ja se on tärkeintä <3

Ja ihana pikkuveljeni kiitos lauantaina että pidit koko illan seuraa ja kuskailit humalaista siskoasi :D

Shooto Lahti, Joka ikininen treeni kaveri siellä. ihan paras seura. Siellä on hyvä reenata <3

Tero Toivanen, käsittämätöntä miten äijä pystyy järjestää tollasen tapahtuman, pitää reenejä meille ja alkeiskurssille, seisoa 5 yötä viikossa ovella. USKOMATONTA!

ROSTOK OY, Pit Bull West Coast Finland kiitos tyylikkäimmistä ottelu varusteista

Mice kiitos tsempistä ja tuesta ja treeni seurasta

Kiitos myös mun kovimmalle fanille Ulvilaan, Kummi Pojalleni Topiakselle!!

Ruokavaliosta Nitta Lusi, ravinto ja hyvinvointi piste pippuri

tyttö BJJ, vaikka en kauheesti teijän kans oo kerenny reenailee, mut ihana päästä välillä painimaan tyttöjenkin kanssa :)

Ja toki vastustajalle, Johanna Toivaselle, hei me tehtiin se!! :)

jotain tärkeitä aivan varmasti unohdin, mutta olen kiitollinen kaikille jotak mun ympärillä tässä hommassa on ollu. tää oli mulle iso juttu. Tosi iso. Olen ylpeä itsestäni että tein sen ja iloinen siitä että niin moni tärkeä ihminen oli siellä paikalla sitä todistamassa.



terveiset myös sinne pilven reunalle

"wish you could see that
I'm okay
Your words they took me far
I wish you could see that
I'm okay
I am moving on"
<3

torstai 20. maaliskuuta 2014

jaa miten mulla menee tää valmistautuminen Collisioniin? :D

nälkä. voi että on nälkä koko ajan. Tänää pienennettii taas kaloreita vähän, ja stressaan nyt tosta painostakin aika paljon..Ja tuntuu että aivotoiminta on todella hidasta, reenit pitäs jaksaa ja duunit ja sit tää jännitys vielä. 

Noh ostin jo viime kauppareissulla kaks Ben and Jerrys jäätelöpakettia ens viikon sunnuntaiks. :D 

Viime viikko oli tosiaan koeviikko koulussa ja tän viikon muut mun luokka kaverit on Lapissa hiihtovaelluksella niin mullakaan ei oo koulua, mikä on vähän helpottanu tätä tilannetta. Viime keskiviikkona lähin Kouvolaan. Illalla oli MMA Utin Vapari treenit  ja Suvin ja Annin kanssa pääsin vähän myös sparrailee, piristävää saada tytöiltä välillä turpaan.. Illalla katottiin UFC matseja ja käytiin omia ajatuksia Collisionista läpi. Tosi helpottavaa ku sai puhua siitä ihan koko ajan jos vaan halusi ja toinen ei yrittäny väkisin vaihtaa puheen aihetta :D Torstai aamulla käytiin Villen, Jannen ja Reiskan kanssa Nyrkkeily reeneissä, Kouvolassa nekin. Oli tosi hyvä valmentaja ja hullun rankat reenit :D

Illalla tulin vielä meijän omiin MMA reeneihin. Ois sata kertaa fiksumpaa jos osaisin ottaa rennosti ja reenata vähemmän, mutta kun musta tuntuu että en osaa mitään niin pakko yrittää väkisin oppia..

Perjantai aamulla käytiin Jeren ja Jonin kanssa vähän sibeliustalolla maistelemassa kisa fiilistä ja vastailemassa muutamaan kysymykseen. Mua pikkasen jäi mietityttämään yhen haastattelijan kommentti kun se kysy että onkos sulla poikaystävää ja vastasin että ei niin hän kommentoi että, "No niin mä vähän ajattelinkin."  noh mutta niin kai sitten :D



On nyt monenlaista lehtijuttua. Viime viikonlopun IS oleva juttu Jerestä on musta kyllä niin super hyvä että jos et oo sitä vielä lukenu ni kaivappa se sunnuntai liite jostain ja lukase. :)

Perjantai illalla oli kevyet paini reenit ja lauantaina sitten kovat sparrit, mihin saapui vieraileviksi fightereiksi Kouvolasta Ville, Janne ja Suvi. Jee olipa kivaa! Suvikin pääs vierailemaan meillä ja oli super hauskaa! Vaikka lyötiinkin toisia kovaa päähän ja Suvi istui mun päänpäällekkin niin että nyt se on varmasti kokoa pienempi :D 

Suvi, Joni, Ville, Janne
 
Lauantai oli kyllä epätoivonen olo, kalorit pienet, olin heränny aamulla aikasin ja kovat sparrit ja sitten menin Santtuun eka duuniin ja sieltä Jaskaan loppu yöksi ja 3 tunnin unilla lähdin BJJ No-Gi SM kisoihin. Lähin kisoihin tosiaan ilman stressiä onnistumisesta, mutta kyllä se hopea sija harmitti
kuten tästä ehkä huomaa, kyyneleet piti pyyhkiä nopeasti ennen kun mitali tuli kaulaan
Oli finali vastus todella hyvä, en sillä ollenkaan tarkoita, mutta oma virhe minkä tein siinä niin harmitti sitten niin paljon ja siitä kyllä kuulinkin niin paljon jälkikäteen että jos en toistaisi sitä enään IKINÄ. Jere Tiihosen kommentti uudesta lahdesta "kiltit tytöt ja pojat eivät tässä pärjää" Jos nyt alkaisin sisäistämään sen.
 No mutta se niistä paini kisoista. 



 Super iso kiitos Pit Bull West Coastille ja ROSTOK.FI lle SM kisojen hienoimmasta vaatetuksesta, ei noilla kehtaa enään hävitä :) Ja toinen iso kiitos Soverin Heikille joka toimi mun kulmassa matseissa ja tulee myös Collisioniin mun kulmaan. Se äijä tietää kyllä tosi paljon tästä lajista.

Maanantaina pidin lepopäivän ja Tiistai aamuna taas reenaamaan. Tällä kertaa pääsinkin PITKÄSTÄ aikaa mun kulmamiehen kanssa sparrailemaan. Jes! Illemmalla Mentiin Heikin ja Micen kans vähä reenaamaan ja jutut EI TODELLAKAAN menny niin kun haluan. Ei se helvetti onnistu. ei mikään onnistu. Onneks Jere otti mut sit juttelu tuokioon ja sai vähän luotua mulle uskoa. 

Keskiviikkona taas Samoja juttuja Heikin kanssa ja illalla painit. Ei onnistu ei eie iieiei. Mitä täällä tapahtuu! Mun pitäis olla viikon päästä häkissä ottelemassa ja miten mä en osaa helvetti perusjuttuja. Miks mä pelkään ja mitä mä pelkään. JA MIKS MÄ PYYTELEN ANTEEKS!

huh. tää on kyllä hankalaa aikaa elää mun pään kanssa, mutta se helpottuu onneks reilu viikonpäästä.
Kannattaapa käydä ostamassa lippu jos et oo vielä kerinny, sillä ei ihan kauheesti oo jäljellä enään. Ja kortille saattaa tulla yks yllätys nimikin ;)



tiistai 11. maaliskuuta 2014

Shooto CC11 CAGE valmistautumista

alle kolme viikkoa Collisioniin.
Tällä viikolla on reeni tehot kaikista kovimmilla. Ja kalorit tiputettu aika pieneen maanantaista. 

Maanantai menikin hyvin pienillä kaloreilla, ei ollut nälkää ja aamu reenit meni Jarin ja Villen kanssa ihan hyvin. Voimaa riitti, eikä kunto loppunu. Päivällä kävin koulussa esittelemässä meijän terveyskasvatuksen projektin tuloksia ja siitä jäin odottamaan kummi hieronnan alkua. Meillä Vierumäellä on urheiluhieroja opiskelijoita, ja jokaiselle valitan urheilijoiden parista joku kummi, joka sitoutuu vuodeksi käymään kerran viikossa hieronnassa. Ja Minut valittiin tähän! Niin eilen oli ensimmäinen hieronta sessioi ja käytiinkin koko kroppa läpi. Teki kyllä hyvää ja varsinkin jalat tuntuivat ihan erilaisilta tänään. Mutta en todellakaan aio lopettaa Jerellä käyntiä, mutta kiva lisä tää on kehonhuoltoon!


Tänään aamu alkoi taas 6 aikaan ja väsytti aika paljon. Jotenkin on vieläkin aika hankalaa ton Meksikon matkan jälkeen saada nukuttua. Koulussa on koeviikko ja istuinkin kunto-ja terveysliikunnan tentissä, joka oli ensimmäisenä kahdeksalta niin 15 minuuttia tyhjä paperi edessä ja tuijotin sitä. Jotain yritin sitten lopulta kirjottaa, mutta eiköhän se mennä uusimaan. Välissä opo tapaamista ja iltapäivällä oli ravinnon ja terveyskasvatuksen tentti. Jos rehellisesti sanon niin odotan siitä täysiä pisteitä, mikä olis kyllä ensimmäinen vitosen koe mulle :D Ei erityisen helppo, mut tuntu että osasin vastata.

Kodin kautta reeneihin. Alkuun hypittiin narua ja sen jälkeen vitosen varjo erä erilaisilla tehtävillä (esim sproolit, pomppupunnerruksilla kierros ympäri, polvet rintaan hyppyjä jne.) Sitten 4x5min pystypainia alasvienneillä, joka toisessa polvet ja lyönnit mukana. Täs vaihees mulle tapahtu jotain mitä ei oo ikinä käyny, olin ihan piipussa. ihan loppu. en saanu happea yhtään. ei ollu voimaa yhtään. kolmannen erän yritin, oikeesti yritin loppuun asti mutta en jaksanu ees tönästä toista. Minuutin palautus ja viiminen vitonen ni olin ihan pois pelistä.
Olo parantu aika nopeesti kyllä ja sit sen jälkeen otettiin vähä lyöntipotku sarjoja hanskoihin ja pistareihin. Sen jälkeen pystysparri eriä isoillahanskoilla. Alotin ihan hyvin ja rohkeesti, mut sit sain muutaman iskun omaa koteloo ja aloin pakittelee. Typerästi käännyin jotenki ja sain yhen iskun takaraivoo ja se erä olikin sit siinä. Niskat veti ihan jumiin ja kauhee päänsärky, mutta jatkoin sparreja. Ne ei mene niinku mä haluan, tai varmasti kukaan muu kun mun vastustaja ei halua että ne menee noin :D Tero huuskin että tajuatko sä yhtään Iida että se sun vastustaja haluaa satuttaa sua. 
Reenit kun loppu niin aloin kelailemaan että miten mä voin nousta sinne häkkiin jos mun tekeminen on tota tasoa. Ja tokihan se ajatus toi vähän kyyneleitä silmiin :D Onneks mulla on reenikavereita jotka on tässä samassa tilanteessa ja pääsee heti reenien jälkee vähä käymää ajatuksia läpi. Sitten vielä ku pääsin kotiin niin Jerekin soitti ja sen jälkeen olo sit vähän helpottu taas vähäks aikaa. 
 Huomiseks nostetaan nyt pikkasen noita kaloreita. Onneks ihana Tanja lupas tehdä mun työvuorot, että pääsen huomenna vierailemaan Kouvolaan, nyt niitä jäi enään kaksi tälle viikolle. :) Ainoa vaan että lauantaina oon jaskassa viiteen asti yöllä töissä ja seuraavana aamuna on hämeenlinnassa BJJ NO GI SM-kilpailut minne olen menossa, noh mutta.. Sen jälkeen voin vaikka sitten nukkua :) 

SM kilpailut ei jännitä vielä oikeestaan, varmasti siinä vaiheessa kun matolle pitää mennä, mutta tällä hetkellä Collision valtaa mun aivoista 95%. Munkin painosarjaan tuli onneks viime hetkellä lisää tyttöjä, joten pääsee varmaan useamman ottelun painimaan ja jos saan mitalin niin osallistun varmaan vielä avoimeen painoluokkaan. Nää ois mun elämän ekat viralliset yksilö SM kilpailut, mutta en ota liikaa paineita, mun tähtäin on sibeliustalolla ja nyt lähen hakemaan kovia painisparreja oman sarjan suomen parhaimmista painijoista ja toki jos sitä jännitystä oppis hallitsemaan jotenkin. 
kävin tässä välissä kokeilemassa vähän BJJ, hieno puku! #Pitbullwestcoast www.rostok.fi


JA HEI NYT KANNATTAA LUKEA LEHTIÄ!!! LA 15.3 on ihan huippu juttu Ilta-Sanomissa ihmisestä, joka on ihan paras tyyppi ja jeesannu mua eniten tän lajin parissa ja sitten 22.3 IIK on ehkä musta ja Terosta ja Collisionista Ilta-Sanomissa
Sitten myös Etlaria ja uutta lahtea kannattaa seurailla ;)

Ainiin ja nyt voi astella kehäänkin hyvillä mielin kun mun kehääntulo biisin mixas DJ TONE!

Vielä ennen tapahtumaa kirjotan ehkä pienen selityksen mitä tää laji on, ni on kaikille sitten selvempää mitä tulee katsomaan ;) Vaikka ei sillä oo väliä, tärkeintä että ootte kaikki siellä <3 

shootochicagocollision liput ja siitä linkistä pääsee ostamaan omansa.


Kouvolan vahvistukset meijän reeneissä, muutama viikko sitten. Toni Tauru, Janne Häkkinen ja Ville Lehmusmetsä
littlebit body balance training after MMA
Kävinpäs sitten Meksikossa reenaamssa
ja painimassa 

ja lataamassa akkuja!



perjantai 24. tammikuuta 2014

etiikan tehtävä



Etiikan tunnille piti kirjottaa pieni pohdinta omasta liikunta kasvamisesta, ja ne pitää siellä lukea myös muille, niin ajattelin liittää sen tähän blogitekstiin, kun en näköjään muuten saa tätä blogiakaan enään kirjoitettua

Liikunta on ollut koko elämäni ajan mukana jollain tavalla. Lajit ovat vaihdelleet vuosien aikana, enkä ole missään lajissa ollut huipulla. Sekin osittain johtuu siitä, että vaihdoin lajia usein, enkä pitänyt kilpailimisesta. Viisitoistavuotiaana aloitin ringeten pelaamisen, lähes luistelutaidottomana. Se oli todella kova homma päästä teiniporukkaan mukaan, jotka olivat tehneet samaa hommaa jo kymmenen vuotta. Minä päätin että opin, halusin näyttää isälleni että kyllä minä osaan. Reilu vuosi meni, niin sain paikkani joukkueessa ja jo seuraavana vuonna minut valittiin varakapteeniksiki. 

Kun mietin urheiluhistoriaani nyt vähän uudelta kannalta, ymmärrän että en ole oikeastaan koskaan urheillut itseni takia. Suurimpana tekijänä on ollut halu näyttää muille, erityisesti isälleni että kyllä minä pystyn. Olen kokenut todella kovana tarpeen saada hyväksyntää ja arvostusta. Kuvitellut että en ole mitään jos en saa jotain hienoa aikaiseksi. Toinen suuri tekijä harrastuksissa on ollut sosiaalinen tilanne.
Vuosi sitten syksyllä aloitin vapaaottelun peruskurssin. Itseasiassa vähän vahingossa, en ollut ikinä ajatellut että haluaisin harrastaa mitään kamppailulajia. Peruskurssi oli vaikea, vaikean siitä teki joka kerta mennä salille reeneihin, jossa oli pelkästään miehiä sinun lisäksesi, tietäen että kukaan ei tahdo olla sinun parina. Tietäen että sattuu vaikka ei kovaa silloin tehtykkään mitään.  Pääsin harvoin käymään edes reeneissä kun oli töitä ja koulua niin paljon. Kun siirryin harrastajien ryhmään, tilanne vain hankaloitui, en osannut mitään perusjuttuja ja turpaan tuli vähän enemmän. 

Joku siinä harrastuksessa veti puoleensa. Halusin oppia. Joka kerta ennen reenejä jännitti kotona, mutta aina menin kun vaan pääsin ja oli mahdollista. Tuntui että kehitystä ei siltikään tapahtunut, varmasti osittain kotona olevasta hankalasta ja surullisesta tilanteesta. Maaliskuussa koko  maailmani romahti sillä yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä nukkui pois. Kaikki tuntui niin epäreilulta, koko elämä tuntui epäreilulta, ei viisikymmentä vuotiaan ihmisen kuuluisi lähteä täältä pois.

Olin hajalla, olen edelleen, mutta en todellakaan olisi tässä tilanteessa tällähetkellä ilman vapaaottelua. Se oli reittini purkaa oloani. Se oli ainoa paikka koko maailmassa hyvin pitkään missä sai hetkeksi ajatukset vähän muualle. Siellä olen kokenut vapauden olla juuri sellainen, millä sillähetkellä tuntuu. Jos olen ollut pahalla päällä, en ole yrittänyt esittää mitään muuta. En ole yrittänyt esittää siellä yhtään vahvempaa kun mitä henkisesti olen.  Siellä en myöskään ole kokenut samanlaista tarvetta pidättää ja peittää itkua kun esimerkiksi missä tahansa muualla. Vaikka totta kai se vähän nolottaa jälkikäteen kun kyyneleet siellä tulee silmiin. 

Tämä vuosi on ollut henkisen kasvuni suurin paikka ja erittäin suurena osana sitä perheeni lisäksi on ollu harrastukseni ja siellä olevat ihmiset.Mutta vaikka minulla on tässä halu näyttää myös muille että onnistun ja osaan ja opin! Niin tätä teen itselleni, oman hyvinvointini takia. Sen takia että rakastan tätä.