torstai 22. toukokuuta 2014

Saatiin se voittokin sinne recordiin!

reilu viikko sitten sain viestin Paanasen Jukalta että tahtoisinko saapua Lappeenrantaan ottelemaan fight night päivä taphtumaan Auvisen Inkaa vastaan, vastustajan peruuntumisesta johtuen. Ottelu oli sovittu alunperin ilmeisesti 56 kiloon. Ajattelin heti että en voi mitenkään  otella viikon päästä. painoa kymppi liikaa ja reenit collisionin jälkeen jääny ihan minimiin. olin syöny ihan mitä sattuu, käyny ulkona, tehny ihan kaikkea muuta ku reenannu ja ajatukset ihan täysin eri jutuissa. En siis tiedä mikä se syy oli että sanoin että "jos painossa vähän tullaan vastaan niin suostun otteluun."

Sitten alko siis aika reipas painonpudotus ja ekat kunnon reenit vedettiin Hyvinkäällä RNC llä Tinan kanssa. Pystypaini reenit ja olin aivan hapoilla. Jos en ois hyväksyny matsia ennen noita reenejä ni en vasrmasti olis sinne lähteny. Tajusin et ei mun kunto kestä. Collisionissa 2x3min olin ihan loppu. Nyt tulis viel yks erä lisää. Ja Hengästyin jo minuutissa niin paljon et meinas tulla ahdistuspaniikki kohtaus. Mut enhän mä voinu sitä enään perua kerta olin sanonut että ottelen. Nyt mentäisiin näillä sitten.
Aleksi Nurminen, Tina Lähdemäki, Niko Myllynen, Juho Valamaa, Juuso Karjalainen, mä ja Patrik Pietilä

Just sinä viikonloppuna oli viel tuplavuoroja töissä ja sunnuntaina äitien päivä, mikä laitto henkisesti taas vähän kaikki asiat pyörimään.Ja sitten piti saada focusoitua itelle et oikeesti alle viikon päästä pitäs nousta kehään.. En tienny miten saisin painon vedettyä, en tienny millä menen sinne ja että lähteeköhän kukaan edes mun kulmaan. ja kukakohan teippaa mun kädet. ja laittaa hiukset.. Ja mitäköhän teen siellä häkissä. ja mitäköhän mä ees osaan.. Onneks mulla on näin huippuja ihmisiä ympärillä. Maanantaina Jeren kanssa vedettiin pystyreeni ja aika kova sellanen. Tai no tosi kova. Mut onneks koska siellä häkissä ennen ku se matsi alko ja tuntu et haluaisin pois ni ajattelin vaan, ei se voi lyödä niin kovaa kun jere!
muutama kyynel saatto tulla. :D mut ne tuli kyllä turhautumisesta
Tarvin siihen hetkeen just sitä että mut laitetaan tosi ahtaalle ja pari vähän kovempaa osumaa. Seuraavana päivänä Juuso ja Joni tuli sparrailemaan mun kanssa. Otettiin kakkosen eriä ja ei mun kunto kestäny niitäkään, mut muuten tuntu ihan hyvältä. Se teki tosi hyvää. Peetu kuvas vielä ne kaikki erät ni pääsin ite vähän kattelee miltä se touhu näyttää. Sit oli ihan hyvä fiilis sen osalta. Ainoo vaa että kamala nälkä ja paino stressas ja se mun kunto.. Keskiviikkona pakotin Peetun vielä mun kanssa painimaan. Energiat oli aika loppu, mut oli hyvä vähän päästä pyörimään. :)

Juuso lupas lähteä mun kulmaan. Juuso hommas meille auton ja sanoi että voi ajaa. Voi että se helpotti! Perjantaina käytiin vielä aamulla reenaamassa Juuson ja Teemun kanssa päivällä ihana siskoni laittoi mulle letit ja kuljetti mut mopolla kauppaan koska yksin en kyennyt ostamaan kaupasta mitään :D enk' voinut enään oikein ajaa ees mun moottoripyörää. Ja olin tosi ärsyttävä. Mut onneksi se ymmärsi minua. ja sanoi kaupassa että vie mut vaikka kotiin ja lähtee jostain eri kaupasta hakemaan mulle mustikoita jos ne mustikat mitä siellä kaupassa oli niin ei kelpaa :D mutta kyllä mä sit pystyin ottamaan ne :D

Aika hankalaa oli koko viikon myös Peetulla joka jakso ihan koko viikon mua. Ja sai mut viel jopa hyvälle mielellekkin. Eikä antanu mun ajatella että voisin hävitä. Oli kyl super iso tuki.

Lauantai aamuna lähettiin sit 7 aamulla. Paino oli aamulla ihan tasan ni en uskaltanu ees oikeen juoda vettä. Minä, Juuso ja kaks kovaa kannustajaa Peetu ja Jesse :D Oltii lappeenrannassa aikalailla 9. Matkalla olin juonu kupin kahvia ja jännitin et meneeks vaaka yli, mut ohhoh, oltiin 500g alle. Noh hyvä! Sit mun kannustusjoukkoja alko vähän janottamaan niin lähettiin ettimään Lappeenrannasta alkoa. Mikä ei sit ollukkaan erityisen helppo juttu :D Varsinkin kun mun navigaattorin luku kyky ei ollu erityisen hyvä. Mut olo vähä helpottu ku sai gatoradea juotua ja sit banaania. Pojat sai juomat ja mentii kisapaikan parkkipaikalle, heitin napit korviin ja keskityin hetken omiin juttuihin. Vähä pyörittelin ja hölkkäilin ja hypin ja sit mentiinkin jo teippaamaan mun kädet. Iso kiitos Timo Viinikainen teippauksesta ja tsempistä! Oli siinä vaiheessa ajatukset aika hukassa. Mun matsi olis kohta! Sain hanskat ja säärisuojat ja sit vähän lämmiteltii. Tunsin et heti ku sykkeet alko nousta ni alko tulla sellai paniikki. Se on sellai mitä en voi hallita, tuntuu et pakko päästä pois, juosta vaan niin kauas et ei oo ketään enään siellä. Mietin vaan et en voi mennä häkkiin, en mä selviä siellä. mä en jaksa kolmea erää. en mitenkään. vaseliinia naamaan, muutama lätäri omaa päähän ja sit sain vähän vihaa mun sisään. 

Mut kuulutettiin sisään, varusteet tarkistettiin, menin häkkiin omaan kulmaan ja mietin vaan että haluan pois. haluan pois. mua ahdistaa. miten pääsen pois. Katoin Juusoa ja aattelin et vittu ei tässä nyt enään kyl oo vaihtoehtoja. Pakko mun otella. Se ei voi lyödä niin kovaa ku Jere. Eikä mua pelottanu se et mua sattuu. Mua pelotti että mä häviän. Mua pelotti et mä saan paniikki kohtauksen. Mua pelotti et oon huono. 

Oli pitkä aika oottaa et se toinen tuli sinne kanssa. Vikaks ajattelin vielä et vittu, kyl mä tän voitan. Ilona sano kyyneleet silmissä collisionin matsin jälkeen mulle et "toivoin niin paljon et sä oisit voittanu", et nyt mä sitten otan sen voiton. 
Keskelle, kulmiin ja FIGHT komento. Tulin käsipystyssä kun oletin tottakai että läpätään käsiä aluks mut vastustaja pyöritti päätä ja aloitti ottelun. No mullehan tuli siitä vähän paha mieli, mut sain alotettuu nopeesti oman pelin. Löin kovaa, sain keskustan. Koko erän mietin et "älä hengästy" "tää riittää" kuulin ohjeita et vie mattoon ja lyö vaan lisää, pelkää sua, jatka lyönneil. Mut mä mietin vaan sitä että en voi hengästyä.



Toka erä suht samanlailla mun mielikuvan mukaan meni ja vikassa erässä vastustaja yritti shootata mut sain sproolattua. Yritin pitää matossa. Ois ollu mahollisuus varmaan giljotiiniä yrittää mut mun voimat oli pois.huusin kulmaan et paljon aikaa. Tuntu et 10 sekunttiakin ois liikaa vaadittu. Aikaa oli yli minuutti jäljellä. Mul oli niin kamala olo että jos mun luonto ois ikimaailmassa antau mun luovuttaa ni oisin sen tehny. Olin siis päällä ja tavallaa hallitsin sitä mut en jaksanu. en saanu enää happea. 

Vastustaja pääs nousemaan ja mä pidin kiinni ja aloin jaloilla kiivetä häkin reunaa pitkin ylös. En tiiä mistä se tuli ees mieleen :D Ku matsi loppu jäin vaan makaamaan häkin lattialle ja sit tuli paniikki et tahon ne hanskat pois kädestä, ne on kireellä ja hankaloittaa mun hengittämistä. Juuso rauhotteli et otetaan ne kohta, toi tuomari nostaa eka sun käden pystyyn.

ja niin siinä kävi! Mä VOITIN! ehdottomasti parhaimpia fiiliksiä mitä elämässä oon kokenu! Ihan uskomatonta

Ihan älyttömän hienoa. Mä en uskonut siihen. Onneks kaikki muut jaksoi uskoa <3 Ja kannustaa ja tsempata. Juhlia mun kanssa ja olla ylpeitä musta. oon ihan tosi ilonen siitä kaikesta!!
 

Kiitos ROSTOK, PittBullWestCoast ja Mice että saatiin otteluvarusteet kuntoon näin lyhyellä varoitusajalla!

Ihana ilona kiitos hiuksista ja että et menettänyt hermojasi minuun <3


Kiitos Pinja että sanoit että susta tuntuu että mun pitää ottaa tämä tarjous vastaan. Sillä oli iso merkitys. Onneksi oot mun ystävä <3

Kiitos Jere kovista sparreista, siitä et saat muhun kovuutta ja esimerkistä mitä sä mulle annat. Ja oot ollu tosi hyvä ystävä mulle, neuvonu, jutellu ja kuunnellu. Arvostan sua aina tosi kovasti!

Juuso, Joni ja Teemu erityisesti kiitokset viimeisistä reeneistä ja sparreista ja neuvoista

Tietysti kiitos seuralleni shootolahdelle, jota ylpeänä edustan

Juuso! Ilman sinuu en ois selvinny kyllä ikinä! Olit ihan korvaamaton, hoidit kaikki niin hyvin ja sait mut oikeesti pidettyä järjissäni siellä, mikä ei oo kovin yksinkertaista, koska toi mun jännitys saa usein vallan. Neuvoit ja kannustit mut voittoon ja teit siitä vielä mukavaa :) <3

Kiitos Jukka Paananen tapahtumasta ja ottelu tarjouksesta, ja kiitos Inka Auvinen matsista

Jesse Vainio! Oli kivaa kun lähit mukaan mua kannustamaan! Tosi kivaa!

Ja ihan isoin kiitos Peetulle. mä en ois ikinä selvinny ilman sinua tota viikkoa. onneksi olit siinä lähes joka hetki <3


Ja oli ihan huippua kattoa kun ihana ystäväni Suvi Salmimies vei iltatapahtumassa pro debyyttinsä omiin nimiinsä!! tosi iloinen ja ylpeä sun puolesta <3