maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulupuuhasteluja



Olen aina rakastanut sitä, että saan yllättää ihmisiä ja saan heille hyvänmielen. Rakastan lahjojen antamista ja nautin siitä paljon enemmän kuin lahjojen saamisesta. Välillä isänpäivät, joulut ja synttärit lähtevät vähän käsistäkin kun haluan aina jotain erityistä ja ihmeellistä keksiä. Peetu sai molemmista lapsista esimerkiksi isyyspakkaukset joita olin kerännyt ja miettinyt puolisenvuotta, voin niistä kirjottaa joku kerta lisää, mutta nyt on joulu ajankohtaisempi :)

Joulu on ylivoimaisesti lempijuhlani vuodessa. Olen aivan niin pienestä kuin muistan, antanut kaikille läheisilleni itsetehtyjä joululahjoja. Lapsena myös pehmoleluni saivat minulta jouluna paketin. Minulle opetettiin että lahjat tulevat ihmisiltä ja joulupukki vain tuo ne. Meillä lahjat on avattu aina vuorotellen, rauhassa ja katsottu mitä jokainen keltäkin on saanut. Tämä on ollut mielestäni ihana tapa. Olen aivan lapsesta asti nauttinut yhtä paljon siitä että äiti avasi itse väkertämäni kynttilä telineen paketista tai kun minun lahjastani paljastui kauan toivomani värikynä setti.

Lahjoissani ei ole ikinä ollut ideana se että ne ovat todella kalliita ja arvokkaita. Yritän aina keksiä jokun idean ja mikä liittyy juuri lahjan saajaan. Aina olen mahdollisimman paljon yrittänyt  tehdä kaiken itse. Joulukorttejakaan en ole koskaan ostanut valmiina, vaan aina askarrellut ne itse ja niihinkin olen halunnut keksiä jonkun juuri senhetkisen elämän tilanteen kuvitettuna

Tässä kolmelta edelliseltä vuodelta lähettämäni joulukortit, tämän vuoden korttia en vielä voi paljastaa, mutta siihenkin jokainen perheenjäsenemme on saanut osallistua:)

2013 vapaaottelija tonttutyttö
 Elelin yksinäni ja lähes koko elämäni oli vapaaottelua.Tässä kortissa oli niin kamalasti hommaa kun niitä kolmekymmentä teki että enään uusiksi en tätä keksisi :D

2014-Raskaanaoleva lumiukko
Vuodessa elämä oli muuttunut täysin, Peetu oli löytänyt tiensä elämääni ja odotimme pientä Lucya. 

2015 poroperhe
Peetun käsi on isä poro, minun käsi äiti poro ja Lucyn jalka on pieni lapsi poro. 
Lapset ovat niin pieniä vielä ettei himmeleitä tai huovutustöitä päästä tänä vuonna tekemään, mutta silti olemme jotain pientä keksineet. Tämän vuoden lahjoja en voi tietenkään paljastaa mutta tässä viime vuodelta muutama

Joulupallo vauvan kädenjäljellä. Näihin löytyy valmiita pakkauksia lastentarvike liikkeistä, jotka maksavat lähemmäs parikymppiä, mutta tässä pääsee myös huomattavasti halvemmalla. Tänä vuonna etsin pitkään sopivia palloja, koska minusta on kiva että ne ovat vähän isommat kun normaali pallot ja tokmannilta löytyi sopivia palloja. Kahden kappaleen pakkaus maksoi 1.90e. Akryyli maali on paras vaihtoehto tähän, mutta askartelu maalikin voisi sopia, joten tarvikkeita ei paljon tarvitse. Ihan pikkuvinkkinä jos vauva ikäisestä lapsesta on kyse, niin jalanjälki on huomattavasti helpompi painaa kun käsi jota pidetään kokoajan nyrkissä.


Nämä ovat kivat yllätykset paketista isovanhemmille tai kummeille

Isovanhemmille teetimme myös kalenterit ifolorilta. Siskoni on ottanut lapsistani järkkärillä vähän parempia kuvia ja suunnittelimme jokaiseen kuukauteen sopivan teema kuvan. Näistä Lucy itse on ainakin ollut valtavan innoissaan kun oma kuva on mummilan keittiön seinällä. Sieltä pitää käydä kaikki kuukaudet aina läpi ja ihmetellä pikku Lucya :) Toki meillä itsellämmekin on seinällä tälläinen :)




En tiedä millä ajalla viime vuonna sain neulottua niin paljon, mutta neuloin monet lahjat. Lucylle neuloin monsteri villa housut, niistä tuli niin söpöt! Onneksi ne mahtuvat vielä tänäkin vuonna. :) Ohjeen löysin kuplablogista. Tein myös Lucylle ja Peetulle samanlaiset villasukat ja Peetulle korvaläppä pipon ja lapaset. Nämä neuloin päästäni ilman ohjeita, mutta onneksi ne olivat kaikki oikean kokoisia!
Nämä on niin ihanat ja olisi ihana saada Leonille samanlaiset neulottua, mutta aika ja kädet eivät yksinkertaisesti riitä edes villasukan resorin valmistukseen.



Itsetehdyt piparit tai joulukaramellit ovat myös ihana joulutervehdys. Tänä vuonna Lucy sai osallistua pipareiden leipomiseen ja koristeluun, vaikka pääasiassa hän toimi kaiken koemaistelijana. Tähän hetkeen asti Lucy ei ollut maistanut elämässään yhtään karkkia, mutta totutusti hän niitä suuhun laitteli :D 
Pähkinä-suklaafudgen ohjeen löysin kotivinkin sivuilta ja testasin ekan erän minkälaisia niistä tulisi ja ihan superhyviä! Tämä oli myös helppo ohje ja onnistui suorittaa koko operaatio Leonin ihmetellessä toisessa kädessäni. Näitä teen lähempänä joulua lisää :)




Viime jouluna Peetulla oli melkein vuosi isyyttä takana ja halusin tehdä Lucylta isälleen taulu tervehdyksen siitä miten hieno isä hänestä oli kasvanut, tähänkään ei tarvinnut kun ison pahvin palasen, valokuvia ja kynän.



Ihanaa ja stressitöntä joulun odotusta! 



tiistai 22. marraskuuta 2016

Suorittaminen

Minun aamuni alkaa seitsemän aikaan katkonaisen yön jälkeen. Hyvänä yönä lapset heräävät yhteensä kymmenen kertaa, huonona yönä herätyksiä kertyy parikymmentä ja jompikumpi on kokoajan hereillä. Silti aamut ovat parhaita. Leon on hirmu hyvällä tuulella, naureskelee, juttelee ja viihtyy lattialla. Lucyn haen sängystä ja hän haluaa rauhassa heräillä sylissäni, halailla ja silitellä kättäni. Aamupuuron keitto ja aamukahvi, niitä odotan koko yön. Tähän asti kaikki on ihanaa ja rauhallista, mutta sen jälkeen alkaa stressi ja suorittaminen.
Parhaat tyypit <3

Minulla on kauhean suuret tavoitteet ja mielikuvat mitä kaikkea pitäisi keritä tehdä päivän aikana. Ja se ei ikinä onnistu. Joka ilta tunnen epäonnistuneeni päivässä. Joko en kerinnyt imuroida tai Lucyn järjestelemät tavarat ovat edelleen levällään, tai puhtaat pyykit vyöryvät koreista yli, emme kerinneet kauppaan, joka aterialle ei ollut valmistettu terveellisiä monipuolisia ruokia, valokuva albumi ei edistynyt tai Lucylla ei ole ollut tarpeeksi aktiviteetteja päivälle jne. Jos kaiken olen kerinnyt tehdä, surkuttelen etten ole höpötellyt Leonin kanssa tarpeeksi tai että miksi hermostuin kiukuttelevalle taaperolle, enkä osannut auttaa selviämään pahasta mielestä oikealla tavalla.
Tässä saattaa olla havaittavissa väsymys fiiliksiä illalta kun lapset on käymässä nukkumaan

Tosiasiahan oikeasti on, että lasten onnellisuutta ei varmasti vähennä se, jos ruuaksi otetaan pakkasesta pinaattikeitto tai välipalalla onkin leipää. Ei se, että eteisessä on hiekkaa tai Lucyn vaatekaappi on aivan sikinsokin, itse hän kuitenkin pääsääntöisesti sieltä vaattensa valitsee ja hyvin löytää tarvitsemansa. Maailmaa ei myöskään kaada se, jos emme ole päässeet koko päivänä ulos, tai meillä ei ole mitään ohjelmaa koko päiväksi. Tiedostan kyllä nämä asiat, mutta silti en hyväksy itseltäni sitä että joku asia on jäänyt vajavaiseksi.

Miksi? Miksi äitiyden pitää olla suorittamista? Emmekö saa suorittaa tarpeeksi esimerkiksi kouluissa ja töissä koko elämämme. Eikö äitiys voisi olla vaan ihanaa ja nautinnollista aikaa. Ja kyllä minä siitä tottakai nautin, tämä on parasta mitä minulla on ikinä ollut ja yritän keskittyä hetkiin ja tunteisiin ja olla läsnä tässä hetkessä. Mutta kyllä ympäristö luo nykyisin äitiydestä kamalat paineet.

Jos arjessa ei ole jo ihan tarpeaksi haastetta ja tavoitetta minulle, niin olen ihan päättänyt ottaa ensi kevään vapaaottelun SM kisojen voiton ja sieltä MM kisapaikan lunastuksen tavoitteeksi. Tässähän olisi ihan tarpeeksi haastetta pari vuotta sitten olevalle Iidalle, mutta nyt tässä on tosiaan reeni taukoa 2,5 vuotta. Kaksi raskautta takana. Lihasvoima, kunto ja tekniikat aivan kadoksissa. Öisin nukutaan muutamia tunteja pätkissä, olen yksin sunnuntaista lauantaihin lasten kanssa, olen aivan kiinni heissä ja kaiken muun hoitamisessa. Miten ihmeessä saan asiat sujumaan ja pystyn näin nopeasti saada kovia tuloksia. Siis todella kovia jos suomen mestaruuden ajattelin voittaa.
Maanantaina lähdin kokeilemaan reenejä sillä tavalla, että otan lapset mukaan, koska se on ainoa vaihtoehto jos haluan päästä harjoittelemaan kunnolla.

Lucy on todella arka lapsi uusissa tilanteissa ja pelkäsinkin miten hän reagoi tähän. Uusi paikka, uusia ihmisiä ja äidistä pitäisi olla vähän matkan päässä. Hän oli pakannut reppuunsa itselleen kirjan, juoma pullon ja Leonille muutaman lelun. Iloisena ja innoissan hän oli matkassa siihen asti kun päästiin tatamille missä olikin paljon ihan vieraita pelottavia miehiä pyörimässä. Sitten alkoikin itku.

Muut alkoivat lämmittelemään ja ajattelin että Lucy katsoo sylistä vähän aikaa mikä meininki ja kohta pääsen kokeilemaan edes jotain. No ei se mennyt niin, ei Lucy päästänyt irti ollenkaan, en saanut edes venytellä Lucyn vieressä. Laitoin hammassuojat suuhun, jos olisin päässyt jonkun tekniikan edes kokeilemaan, mutta Lucy itki niin kauan että sai kaivettua hammassuojat pois suustani. Sitten hyväksyin sen, että tämä tosiaan on nyt tutustumis kerta ja kokeillaan seuraavalla kerralla uusiksi. Leon viihtyi hyvin katsellen ja ihmetellen, kun ympärillä oli niin paljon kaikkea liikkuvaa ja mielenkiintoista.
Treenikassin tutkiminen oli ihan kivaa

Tässä me sit katteltii ku muut paini



Kun sain pakattua koko sakin takaisin autoon ja lähdin ajamaan teki mieli itkeä. Miksi se ei voinut onnistua, miksei joku voisi olla vaan helppoa. Samaan aikaa soi elastisen biisi
"Jatkan, jaksan vaikka väkisin.
Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii. Mus on voima, jota ei voi vaimentaa. Pusken täysii aina vaa. Mun ei täydy vaan mä saan"
Ja mä mietin että perkele. Jos mä keväällä nousen sinne SM häkkiin oikeissa painoissa ja ottelu kunnossa ni voin sanoa et mä oon onnistunu. Tää on tosi hankala kombo ihan kaiken suhteen ja mä oon tosi kaukana ottelu kunnosta. Mut mä aion pystyä tähän.

Kuva-Tommi Joutjärvi


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Raskauskilojen tiputus, mitä tuloksia 3viikossa? Sisältää arvonnan!


Palautuminen raskauden jälkeen, kilojen tippuminen, kunnon kohoaminen. Miten, millä aikataululla, mitä apuna?

Lucyn raskaus aikana painoa kertyi vain noin 6kg ja synnytyksen jälkeen kaikki tullut tippui heti pois ja imettämällä vielä 10kg ylimääräistä. Painoin 5 kiloa vähemmän kun mikä aikaisempi ottelu painoni oli. Kun aloin odottamaan Leonia ajattelin kaiken menevän suunnilleen samalla tapaa. Noh, noin kolme kuukautta sitten tajusin että olin kerännyt painoa noin 25kg ylimääräistä.
Tämä kuva on päivää ennen kun Leon syntyi, kuvassa ei selkeästi näy kertyneet kilot ja muita kuvia ei oikein loppu vaiheesta löydy. Ehkä juurikin tästä syystä välttelin kameraa

Sairaalaan siitä määrästä jäi viitisen kiloa. Imetys lähti hyvin käyntiin ja lisä maitoa ei ole tarvittu missään vaiheessa, joten ajattelin että kyllä ne kilot sillä putoaa. Noh putosi ensimmäisen kuukauden aikana noin viisi kiloa, mutta sitten paino jumahti paikalleen. Ei liikkunut siitä alaspäin ollenkaan, vaikka vaunulenkkeiltiin ja jumppailtiin. Välillä söin, välillä en muistanut.

Kirjoitinkin aiemmin, että aloitin 3vk sitten fitverstaan after pregnancy ohjelman, johon kuului ruokavalio ja kotitreeni ohjelma. Onneksi aloitin! Paino lähti heti tippumaan ja muutokset ovat olleet hyvin selkeitä jo näin lyhyessä ajassa.
 
Olen tosiaan itekseen viikot kotona ja Lucysta ei kuvaus apua vielä kauheasti ole, joten pahoittelut epätarkoista itselaukasija kuvista

Nämä seuraavat tulokset otin kotonamme kehonkoostumus vaa'alla mitkä, eivät siis ole tarkkoja tietoja. Esimerkiksi inbody mittauksilla saa selkeästi eri tuloksia, mutta muutosta tällä pystyy kuitenkin hyvin seuraamaan, vaikka luvut eivät olisikaan täyttä faktaa.

                                 26.10.       17.11

Paino.                      65,9.         61,1
Rasvaprosentti.     23,8%       21,4%
Lihasmassa.           38,1%       39,1%

Vyötärö.                 77cm.        71cm
Lantio.                    94cm.        88cm
Rinta.                      95cm.        94cm

Nämä tulokset ovat siis tulleet pelkällä ruokavalion muokkauksella ja kotitreeni ohjelmalla kolmessa viikossa. Näistä tuloksista innostuneena aloin haaveilla olisiko mahdollista tiputtaa painoluokka kaksi luokkaa alemmaksi korsisarjaan(52kg), vapaaottelun alimpaan painoluokkaan. Aiemmin olen otellut kääpiösarjassa (61,2kg)

Synnytyksestä on nyt kolmekuukautta ja kroppa alkaa tuntua pikkuhiljaa taas omalta. Toki on muutoksia jotka eivät tule palautumaan täysin, kuten raskausarvet tai venyvä nahka mahassa, mutta ei tarvitsekkaan. Olen kasvattanut siellä kaksi lasta ja se saa näkyäkkin. Tärkeintä on olo että alkaa taas tuntea omaa kehoaan. Ja toki jaksaa huomattavasti paremmin kun on vähän kevyempi olo, ravinto on oikeanlaista ja pieni jumppa vauva arjessa on kyllä pelastus mun päälle ainakin.

KILPAILU!

Mutta aika pienillä jutuilla on tullut hyviä tuloksia!! Nyt saankin laittaa arvonta kippoon 2kpl after pregnancy koti ohjelmaa, 2kpl after pregnancy sali ohjelmaa ja 2kpl bikini ohjelmaa. Käy osoitteessa Fitverstas tykkäämäässä sivuista ja katsomassa minkä ohjelman näistä haluaisit ja kommentoi se joko tähän blogiin tai instagramiin @iidaisabella 
Kilpailu päättyy su. 27.11.2016 klo 12.00 jolloin arvonta suoritetaan. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Jos kommentoit tähän blogiin, muistathan laittaa sähköpostiosoitteesi.




tiistai 15. marraskuuta 2016

Taaperolle liikunnallisia aktiviteettejä

Kaupallisessa yhteistyössä Suomen Voimistelutuote

Torstai aamuisin Lucylla on aina jumppa. Liikkari on mustankallion väestönsuojassa, samassa paikassa, jossa olen itsekkin pienenä harrastanut telinevoimistelua. Tila on ihan mahtava, on jos jonkinlaista trampoliinia, tasapainopuomia, patjoja, renkaita, iso permanto, vaahtopala meri ja kaikkea missä on ihana temppuilla.
Lucy on oppinut menemään tosi kapeitakin puomeja taitavasti

Pupu kainalossa

Hmm. Pitäskö pitää kädestä kuitenkin kiinni :D

Ryhmä on 2-4 vuotiaille ja ymmärrän ainakin meidän lapsen kohdalla miksi kaksi vuotta on alaikäraja. Lucy on nyt 1v 7kk ja ei malta millään kuunnella ohjeita ja leikkiä mukana kun ympärillä on niin paljon kaikkea temppuiltavaa. En ole ottanut siitä paineita, vaan koko jutun tarkoitus oli se että Lucy pääsee temppuilemaan ja hänellä on hauskaa. Ehkä kun kaksi vuotta tulee täyteen voin alkaa jo vähän enemmän vaatia ainakin osaan tehtävistä osallistumista.
Tramppa on kiva! 

Ninjawarriorsin loppu estettä treenaillaan

Pupu oli jumpan jälkeen ihan poikki

Lucy on jättänyt päiväunet suurimmaksi osaksi pois jo kokonaan, mutta jumppa aamujen jälkeen päikkärit on maistunut. Niinpä aloin haaveilla omista puolapuista Lucyn huoneeseen. Aina olen toivonut että pystyisin tehdä lapsille mahdollisimman aktiivisen huoneen, ympäristön ja koko lapsuuden, jossa he itse pääsevät opettelemaan motorisia taitoja ja innostumaan liikunnasta ja temppuilusta.

Selailtuani erilaisia voimisteluväline valmistajia, päädyin nopeasti suomen voimistelutuotteeseen ensinäkin sen takia että tuotteet ovat kotimaisia, erittäin hyvän näkösiä ja kiinnitysmekanismit olivat hyvät. Tuotteet vakuuttivat myös laadulla ja sitäkautta turvallisuudella, mikä on erittäin tärkeää kun on lasten temppuilusta kyse. Todella iloiseksi yllätykseksi saimmekin puolapuut ja voimistelurenkaat kotiimme bloginäkyvyyttä vastaan.
Puolapuut ja renkaat sopi ihanasti Lucyn huoneeseen. Alla on kärkkäiseltä ostettu tatamimatto (n.5e) sen päällä on vielä ikeasta tilattu patja (n.25e)

Tuotteet saapuivat nopeasti kotiovelle ja heti samana päivänä ne piti tietysti saada asennettua, jotta päästiin testaamaan välineitä! En tiedä kumpi oli enemmän innoissaan, äiti vai lapsi :D ne ovat olleet jokapäiväisessä käytössä ja Lucysta on nopeasti tullut todella taitava kiipeilijä ja alastulo onnistuu myös hienosti, mikä alkuun tuotti vähän hankaluuksia.
<3

Renkaat saa helposti irroitettua koukuista ja tilalle saa laitettua mm. Leonille hyppykiikun, sisäkeinun tai Lucyn lasten nyrkkeily säkin. Myös voimistelutuotteen trapetsi menee varmaan jossain vaiheessa tilaukseen.
Renkailla keksii vaikka mitä ja ne on aina vaan yhtä ihmeelliset

Ne toimivat myös keinuna 
Olen niin onnellinen näistä jumppatuotteista asunnossamme, varsinkin näin talvella kun ulkona kiipeily ja temppuilu on hankalaa talvi toppauksissa, niin on ihana kun energiaa saa purettua hyvin myös omassa huoneessa. Ja äitikin pääsee treenailemaan, jos lippuvaaka vielä jonain päivänä onnistuisi :)

Puolapuut alkaen 249e
Voimistelurenkaat alkaen 59,90e
Meillä oli kiinnitys vaihtoehtona nämä kattokannakkeet palomiehen hakasella ja ovat kyllä hyvät. Varsinkin jos on jotain muutakin jota haluaa katosta roikkumaan välillä (keinu, hyppykiikku, trapetsi, nyrkkeilysäkki tms.)

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Pikkuaskelin kohti kovempaa treeniä

Kohta on pari viikkoa tehty fitverstaan kotitreeniä ja pidetty ruokavaliota ja oikeesti tulokset on kyllä aika huimia, julkaisen niistä ensimmäisiä vertailukuvia ja kehonkoostumusmittaus tietoja sitten kun on kolme viikkoa ohjelmaa takana. Enkä ole ottanut ruokavaliota turhan tiukasti, koska ei ole mitään tiukkaa painoa ja aikaa mihin pitäisi päästä. Käytiin ihanan Meijun ja Leonin kanssa toissa sunnuntaina seurahuoneen aamupalalla, mikä on aivan taivaallisen ihana. Siellä vierähtikin neljätuntia huomaamatta ja Leonkin viihtyi koko ajan manducassa ja sylissä:) tänä viikonloppuna olin lasten kanssa yksin ja herkuteltiin Lucyn kanssa pizzapannarrilla, kun se on molempien herkkua :) muutenkaan en ole tarkasti mittaillut kaikkea ja saattanut hyvin syödä Lucyn jämät lautaselta.
Iltaulkoiluitten jälkeen on ihana laittaa takka tulille ja juoda mantelimaitokaakaota

Mun tupsupäät

Tosiaan elelen nyt vähän tälläistä yksinhuoltaja elämää ainakin vuoden loppuun kun Peetu on reissuhommissa. Lähtee sunnuntai iltana ja on lauantaina vielä töissä ja sen jälkeen ajelee kotiin yhdeksi yöksi. Muuten tiedän että pärjään kyllä hyvin, mutta toi vaparireeneihin pääseminen hankaloituu kovasti. Ja tietysti lapsilla ja isällä tulee varmasti kova ikävä toisiaan, mutta eiköhän tästäkin selvitä hyvin :)

Eilen kävin nyt sitten vihdoin kamppailulajikeskuksella ja ostin kolmen kuukauden kortin vaparitreeneihin. Eilen oli myös ekat treenit siellä mihin menin ja huhhuh. Kyllä ne MM kisat on ihan jossain näkymättömissä, kun SM kisatkin on ihan järkyttävän kaukana tästä kunnosta, voimatasosta, ketteryydestä, nopeudesta ja taidoista! Reenit oli kuitenki super kivat (ja super rankat :D) ja oli ihanaa kun paikalla oli tyttö, jonka kanssa pääsin tekemään kaikki harjotukset. Shooto lahden aikana, ei tyttöjä salilla näkynyt vaan reenasin poikkuksetta miesten kanssa.

Reenistä tuli tosi hyvä fiilis ja tuntui ihan mahtavalta päästä salille taas, mutta pahamieli tuli siitä miten huono olin. Autossa mietin asiaa ja tajusin että iso duuni on myös henkisessä puolessa tehtävänä. Itseluottamus on aina ollu mun heikkous tässä lajissa ja nyt mun on ymmärrettävä että mul on 2,5 vuoden tauko treenaamisesta. En voi mitenkää olettaa että pystysin lähtemään samalta viivalta kun sillon lappeenranta fightnight matsin jälkeen. Nyt tarvitsee vaan tehdä duunia ja hyväksyä se, miten kaikki pitää lähteä kasaamaan. Hyväksyä myös se, että ei pysty reenata samallailla, kun ennen lapsia.

Valmentaja kysyi alkulämmittelyn jälkeen, että tuliko lämmin ja oliko hyvä alkulämpö. Mulla oli jo ihan sellainen olo kun olisin vetänyt jo kahdet reenit putkeen. :D sitten tehtiin alasvientejä varmaan jotain 40-50 toistoa, mikä oli ihanaa että toistettiin sitä noin paljon, vähän välissä muutettiin vastustajan puolustuksen mukaan muita vaihtoehtoja, mutta toistoja tuli. Sitten otettiin 3x5min ground and bound sparria. Loppuun vielä käveltii käsillä, jalat seinään tuettuna kolme kierrosta seiniä ympäri. Loppuun oli hyvät ravistelut ja mun kädet oli NIIN loppu, että en tiennyt miten selviän seuraavasta päivästä ja Leonin kantelemisesta tai Lucyn nostelemisesta.
tiukkaa teki, mutta selvisin

Seuraavana aamuna kuitenkaan käsissä ei tuntunut enään mitään. Kyllä kropassa mustelmat kerto että on taas reenattu ja toki vähän lihaksissakin, muttei ollenkaan silleen mitä oletin. Tämän uskon johtuvan hyvistä loppuravisteluista sekä siitä, että join treenin aikana nutriworksin insta worxia, joka on treenin aikana juotava aminohappo juoma, joka helpottaa mm. Palautumista. Ainakaan en uskalla tästä kombosta enään luopua :D
Käykääpä tsekkaamassa mitä kaikkea tuolta löytyy, ei hinnatkaan huimaa päätä. https://www.aminoporssi.fi

Ja tosiaan ihan huippua että sain nutriworksin sponsoroimaan urheilu uraani. Se oli ehdottomasti se lisäravinne merkki jonka halusinkin. Nutriworks on suomalainen laadukas lisäravinne merkki ja ne sisältävät ihan minimaalisesti, jos ollenkaan mitään lisä-, väri- tai makeutusaineita. Tämä ensinäkin sen takia oli itselle todella tärkeää, sillä aion vielä imettää jonkun aikaa, niin en halua maidon kautta antaa mitään turhia ylimääräisiä aineita Leonille. Pyrin välttämään muutenkin kaikkia turhia lisäaineita, joten tämä oli AIVAN HUIPPU yhteistyökuvio! :)
Tää on niin hieno juttu!
Eilen illalla nukkumaan meno kesti kolme tuntia ennen kun sain molemmat nukkumaan ja koko yön molemmat heräilivät. Aamulla kyllä väsytti kun Lucy ilmotti että nyt herätään. Aamulahvin kun saa juotua niin se kaikki väsymys unohtuu, meillä oli hirmu hauskaa ulkona pulkkaillessa. Nyt Leon nukkuu ja Lucy lepää sängyssä ja mua vaan hymyilyttää. Kyllä asiat taitaa olla hyvin jos tälläisillä unilla jaksaa olla onnellinen ihan arkisista asioista :)
Pupun piti päästä mukaan pulkkailemaan, onneksi löytyi sopiva toppapussi, ettei pupu paleltunut.

Vähän olis lumihommia, mutta työkaluina oli vain Lucyn lapio.