Pikkuaskelin kohti kovempaa treeniä

Kohta on pari viikkoa tehty fitverstaan kotitreeniä ja pidetty ruokavaliota ja oikeesti tulokset on kyllä aika huimia, julkaisen niistä ensimmäisiä vertailukuvia ja kehonkoostumusmittaus tietoja sitten kun on kolme viikkoa ohjelmaa takana. Enkä ole ottanut ruokavaliota turhan tiukasti, koska ei ole mitään tiukkaa painoa ja aikaa mihin pitäisi päästä. Käytiin ihanan Meijun ja Leonin kanssa toissa sunnuntaina seurahuoneen aamupalalla, mikä on aivan taivaallisen ihana. Siellä vierähtikin neljätuntia huomaamatta ja Leonkin viihtyi koko ajan manducassa ja sylissä:) tänä viikonloppuna olin lasten kanssa yksin ja herkuteltiin Lucyn kanssa pizzapannarrilla, kun se on molempien herkkua :) muutenkaan en ole tarkasti mittaillut kaikkea ja saattanut hyvin syödä Lucyn jämät lautaselta.

Iltaulkoiluitten jälkeen on ihana laittaa takka tulille ja juoda mantelimaitokaakaota

Mun tupsupäät

Tosiaan elelen nyt vähän tälläistä yksinhuoltaja elämää ainakin vuoden loppuun kun Peetu on reissuhommissa. Lähtee sunnuntai iltana ja on lauantaina vielä töissä ja sen jälkeen ajelee kotiin yhdeksi yöksi. Muuten tiedän että pärjään kyllä hyvin, mutta toi vaparireeneihin pääseminen hankaloituu kovasti. Ja tietysti lapsilla ja isällä tulee varmasti kova ikävä toisiaan, mutta eiköhän tästäkin selvitä hyvin :)

Eilen kävin nyt sitten vihdoin kamppailulajikeskuksella ja ostin kolmen kuukauden kortin vaparitreeneihin. Eilen oli myös ekat treenit siellä mihin menin ja huhhuh. Kyllä ne MM kisat on ihan jossain näkymättömissä, kun SM kisatkin on ihan järkyttävän kaukana tästä kunnosta, voimatasosta, ketteryydestä, nopeudesta ja taidoista! Reenit oli kuitenki super kivat (ja super rankat :D) ja oli ihanaa kun paikalla oli tyttö, jonka kanssa pääsin tekemään kaikki harjotukset. Shooto lahden aikana, ei tyttöjä salilla näkynyt vaan reenasin poikkuksetta miesten kanssa.

Reenistä tuli tosi hyvä fiilis ja tuntui ihan mahtavalta päästä salille taas, mutta pahamieli tuli siitä miten huono olin. Autossa mietin asiaa ja tajusin että iso duuni on myös henkisessä puolessa tehtävänä. Itseluottamus on aina ollu mun heikkous tässä lajissa ja nyt mun on ymmärrettävä että mul on 2,5 vuoden tauko treenaamisesta. En voi mitenkää olettaa että pystysin lähtemään samalta viivalta kun sillon lappeenranta fightnight matsin jälkeen. Nyt tarvitsee vaan tehdä duunia ja hyväksyä se, miten kaikki pitää lähteä kasaamaan. Hyväksyä myös se, että ei pysty reenata samallailla, kun ennen lapsia.

Valmentaja kysyi alkulämmittelyn jälkeen, että tuliko lämmin ja oliko hyvä alkulämpö. Mulla oli jo ihan sellainen olo kun olisin vetänyt jo kahdet reenit putkeen. :D sitten tehtiin alasvientejä varmaan jotain 40-50 toistoa, mikä oli ihanaa että toistettiin sitä noin paljon, vähän välissä muutettiin vastustajan puolustuksen mukaan muita vaihtoehtoja, mutta toistoja tuli. Sitten otettiin 3x5min ground and bound sparria. Loppuun vielä käveltii käsillä, jalat seinään tuettuna kolme kierrosta seiniä ympäri. Loppuun oli hyvät ravistelut ja mun kädet oli NIIN loppu, että en tiennyt miten selviän seuraavasta päivästä ja Leonin kantelemisesta tai Lucyn nostelemisesta.

tiukkaa teki, mutta selvisin

Seuraavana aamuna kuitenkaan käsissä ei tuntunut enään mitään. Kyllä kropassa mustelmat kerto että on taas reenattu ja toki vähän lihaksissakin, muttei ollenkaan silleen mitä oletin. Tämän uskon johtuvan hyvistä loppuravisteluista sekä siitä, että join treenin aikana nutriworksin insta worxia, joka on treenin aikana juotava aminohappo juoma, joka helpottaa mm. Palautumista. Ainakaan en uskalla tästä kombosta enään luopua :D

Käykääpä tsekkaamassa mitä kaikkea tuolta löytyy, ei hinnatkaan huimaa päätä. https://www.aminoporssi.fi

Ja tosiaan ihan huippua että sain nutriworksin sponsoroimaan urheilu uraani. Se oli ehdottomasti se lisäravinne merkki jonka halusinkin. Nutriworks on suomalainen laadukas lisäravinne merkki ja ne sisältävät ihan minimaalisesti, jos ollenkaan mitään lisä-, väri- tai makeutusaineita. Tämä ensinäkin sen takia oli itselle todella tärkeää, sillä aion vielä imettää jonkun aikaa, niin en halua maidon kautta antaa mitään turhia ylimääräisiä aineita Leonille. Pyrin välttämään muutenkin kaikkia turhia lisäaineita, joten tämä oli AIVAN HUIPPU yhteistyökuvio! :)

Tää on niin hieno juttu!

Eilen illalla nukkumaan meno kesti kolme tuntia ennen kun sain molemmat nukkumaan ja koko yön molemmat heräilivät. Aamulla kyllä väsytti kun Lucy ilmotti että nyt herätään. Aamulahvin kun saa juotua niin se kaikki väsymys unohtuu, meillä oli hirmu hauskaa ulkona pulkkaillessa. Nyt Leon nukkuu ja Lucy lepää sängyssä ja mua vaan hymyilyttää. Kyllä asiat taitaa olla hyvin jos tälläisillä unilla jaksaa olla onnellinen ihan arkisista asioista :)

Pupun piti päästä mukaan pulkkailemaan, onneksi löytyi sopiva toppapussi, ettei pupu paleltunut.

Vähän olis lumihommia, mutta työkaluina oli vain Lucyn lapio.