Toikkarit projekti

Viime syksynä surffailin nelosen sivuilla ja löysin rekryjä ohjelmiin. päätin ilmoittaa peetun rakas sinusta on tullut pullukka ohjelmaan, johon emme päässeet (ihan ensinäkin varmaan siitä syystä että peetu ei oo pullukka :D ) ja hain myös toisenlaisiin äiteihin kun laskettu aikani osuisi juuri oikeaan haku aikaan. Lucyn raskaus aikana jo mietin että olisi ihanaa olla tollaisessa projektissa ja mikä muisto siitä lapsille ja vanhemmille jäisi :) no sieltähän sitten soitettiin huhtikuussa että voisivat tulla tekemään koekuvauksen. Peetu ei asiasta erityisen innoissaan yllättäen ollut mutta suostui kuitenkin :)

Peetun ilme ehkä kertoo kuinka innoissaan hän alkuun oli

Kuvaukset alkoivat huhtikuussa, ja ensimmäiset  kerrat olivat todella jännittäviä. kieli takelteli kurkussa ja oli vaikea muistaa vastata niin että kysymys on sisällytettynä vastaukseen ja katsoa oikeaan suuntaan. Sen lisäksi vielä piti jotain järkevää yrittää vastatakkin :D Lucy otti kamerat luonnostaan haltuunsa alusta asti ja piti huolen joka kuvauksissa että hänet varmasti huomataan ja että yksikään  kohtaus ei ole niin ettei hän jollain tavalla ole osallinen. <3

Kuvauksista el bancossa

Tänä vuonna ohjelman juonsi sami kuronen jonka tapaamista jännitin jo ihan hänen vangitsevan äänensä takia kovasti. :D sami oli todella mukava ja pienten teknisten ongelmien takia ei kuvaukset onnistuneet ekalla samin käynnillä joten jää oli murrettu ennen oikeaa haastattelua :) Uutena elementtinä ohjelmassa oli psykologi Leea Mattilan kanssa keskustelut. Tämä jännitti myös paljon, miten mistään henkilökohtaisista asioista ja ongelmista pystyisi puhumaan televisio kameroiden edessä. Leea oli kuitenkin ihan mahtava tyyppi ja keskustelu oli tosi luonnollista, Leealta sai paljon tukea ja tsemppiä tekemiseemme ja uskoa siihen miten hienosti olemme yhdessä onnistuneet perheemme rakentamaan.

Kuva @aitomedia

Kuvaukset olivat pääsääntöisesti aina mukavia ja kuvaus ryhmä oli mahtava, kuvausten jälkeen heitä vähän tullut jo ikäväkin. Ainoa hetki kun mietin että voi vittu, kamerat voi painua helvettiin mun puolesta, oli hetki synnytyksessä kun kätilö tuli kertomaan että kuvausryhmä oli saapunut. Sattu niin paljon että pää ei pysyny siinä mukana enää ollenkaa. Sanoinki vissiin että niitä ei saa päästää tänne :D hetken päästä sanoin peetulle että kai ne nyt pitää käydä päästämässä.

Kuva @aitomedia

Kuvausryhmä kun saapui olin sentin verran auki, saman minkä viikosta 30 asti olin ollut ja kohtu vielä täysin takana eikä perjaatteessa synnytys edes käynnissä. Kuvaaja veikkaili että syntyyköhän vuorokauden sisällä ja peetu veikkasi että jos 7-8tunnin sisällä syntyis ni kerkeis ehkä vielä varpajaisia viettämään. No poika kuuli vissiin isänsä varpajais toiveet ja päättikin olla ulkomaailmassa n. Puoli tuntia kuvaajien saavuttua. Koko synnytyksen kesto oli 2h 5min. Avautuminen tapahtui noin 15minuutissa ja ponnistus kesti 4minuuuttia.

Isä ja poika<3

Kamalaa se oli ja jos päätös että ei enään ikinä nyt pitäisi. On palkinto siitä kuitenkin mitä ihanin <3 ja nyt tuntuu että perheemme on täydellinen. Ja olen onnellisin ja kiitollisin että Leon elämäämme saapui. Sisarus on aina ollut mielestäni yksi tärkeimmistä asioista mitä vanhempi voi lapselleen antaa. Ja tällähetkellä vaikka aika rankkaa onkin tuntuu että tämä ikäero on paras mahdollinen meille :)

Iloiset sisarukset

Kuvaus kertoja oli paljon ja"mammacam" materiaalia myös aika paljon joten en tiennyt mitään mitä jaksossamme painotettaisiin tai millainen siitä leikattaisiin. Materiaalia oli niin paljon että siitä olisi pystynyt tehdä millaisen vain. Jakson tulo jännitti ihan kamalasti, juuri kun ei tiennyt mitä siellä on. Peetua jännitti ja ahdisti ehkä vielä enemmän kuin minua. Mainokset kun alkoivat pyöriä, olisin voinut käpertyä häpeästä jonnekkin koloon piiloon. Tuntui tosi vaikeelta nähä ja kuulla itsensä tv ssä ja kaikki sanomat kuulostivat vähän hölmöiltä. Lucy sen sijaan oli aina valtavan innoissaan ja aina yhtä yllättyny ku iskä, äiti ja hän itse ilmesty tv ruutuun :D

Leonin kaksi kummia ja minun sisko tulivat meille kisakatsomoon katsomaan ohjelmaa, tuntui vähän helpommalta katsoa kun oli ympärillä muitakin ihmisiä. Sen verran vissiin jännitti ohjelma etten ollut huomannut kun Lucy oli käynyt värittämässä nukkuvan veljensä leuan vihreäksi tussilla :D olin kuitenkin todella tyytyväinen ohjelmaan. Se oli saatu luonnolliseksi, hyvin todelliselksi, siinä ei ollut mitään kiusallista tai mitään käytetty sillä tavalla miten emme olisi sitä tatkoittaneet. Meistä kaikista jäi mielestäni todella hyvä kuva. Palaute ohjelman jälkeen on ollut 99.9 prosenttisesti pelkästään positiivista.

Oli aivan mahtava olla tälläisessä projektissa mukana. Jokaisen ihmisen tarvitsisi nähdä pieni jakso omaa elämäänsä sivusta seuraajana jotta viimeistään voisi ymmärtää miten hienosti asiat ovat ja miten onnellinen siitä kaikesta on.

Meidän perhe <3

Jos jakso meni ohi sen voi vielä katsoa ruudusta Toisenlaiset äidit iida ja peetu