oonkohan mä keksinyt itelleni nyt kauheesti puuhaa sen takia että mulla ei ois aikaa aatella mitään pahoja juttuja. Että elän tavallaa sellasessa pehmopallo maailmassa että en jaksa reagoida mihinkään pahaan mitä ympärillä tapahtuu, joko sen takia että olen vaan niin poikki tai että en vaan yksinkertaisesti kerkeä aatella asioita yhtään sen enempää kun sen hetken.
Vai haluanko mä vaan näyttää ihmisille että perkele, kattokaapas mua mä pystyn ja kerkeen tehä vaikka mitä ja oon viel pirun hyvä kaikessa ja jaksan hymyillä ja olla pirteä aina ja kaikkialla vaikka en nuku tai lepää tai oo vaan.
Vai onks mulla oikeesti aikaa ja energiaa tehä kaikkea tätä hyvin ja sataprosenttisesti ja sen takia että haluan aidosti vaan tehdä kaikkea kovasti? Mä tykkään mun koulusta tosi paljon. Ja mä haluun olla siinä tosi hyvä, tuntuu vaan että en kerkee tarpeeks lukea ja tehtäviä ois kauheesti tekemättä. Mä tykkään oikeesti mun töistä ja oon ihan hirmu innoissaa jos pääsen tänää muutamaks tunniks kokomoon viel jatkamaan duunia. Mä tykkään käyä salilla, tuntuu et ei oo nyt ollu aikaa siihenkään oikeen hyvin. Mä tykkään ihan älyttömästi vapari treeneistä, se on ihan huippua. Ja parkour on kanssa tosi kivaa! Ja en malta oottaa et pääsen huomen jäälle pitkästä aikaa. Ja skippaan myös meijän fuksiaiset et pääsen ekaa ringeten sarja peliin! Oon aina niin kauheen innoissaan kaikista uusista jutuista mitä pääsen tekemään tai suunnitelee tai kaikesta.
Jotenki nyt tällähetkellä ja eilen illalla duunissa tuntu et ei tää ei helvetti vaan nyt mene niin että mä jaksan. Miks ei jos tykkään kaikesta mitä teen? Nukuin hyvät yöunetkin äsken mut nyt en oo jaksanu tehä yhtään mitään, aattelin et herään aikasin ja alan lukee anatomiaa ja teen yleisurheilun raportin. Mut katoin noita kirjoja ja aattelin et suomenhuippumallin kattominen ois paljon parempi vaihtoehto. ja nyt mua ärsyttää että oon käyttänyt tän aamupäivän ihan hukkaan vaikka oisin voinu tehä jo vaikka mitä.
Vai onkohan tässä nyt joku sellai että mä oon sellai jokotai ihminen. Tossa kun oli pikkasen vaikeita juttuja jossai vaiheessa ja tuntu että millää ei oo mitää merkitystä ja ei mikään kiinnosta ja millään ei oo mitään väliä niin nyt sit yritän saada niitä kiinnostavia asioita niin paljon kun mahollista.
Onks nyt sit kaikki hyvin? Pitäs olla. Mä oon koulussa minne oon halunnu. Siellä on kivaa ja tosi mielenkiintosta, ja mä opin asioita! Mul on ihan parhaita ystäviä mun elämässä, ne on pysyny siinä aina oli tilanne mikä vaan. Mulla on töitä, hyvä työnantaja ja mahdollisuus sumplia työt hyvin koulun kanssa yksiin. Pääsen tekemään kaikkii siistei juttuja.
Mä luulen että tuolla tän kaiken kivan alla on kumminkin jääny joku pieni paha pallo minkä oon halunnu peittää ja se välillä sieltä pomppii ylös. esim nyt eilen ja tänään.. tai sitten se on väsymystä.
Heh. no nyt tuli hyvempi mieli ja lähenkin nyt kimuroittamaan poikia tonne shooto lahteen :)
puspus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti