Mun vapari taival syksystä tähänpäivään

Tosta mainoksesta kaikki lähti. Jimmy oli aikasemmin jo jutellu mulle töissä et tuu ihmees vaparin peruskurssille sitten ku se alkaa, ja sitten ku se oli alkamassa Jimmy tuli ettimään mut santusta ja sano et nonii, ens keskiviikkona sit paikalle!

Ja mähän menin. Peruskurssilla olin ainoa tyttö, en tuntenut ketään, enkä osannut yhtään mitään. Ihan kaikki termit oli vieraita, painissa en ymmärtänyt mitä siinä pitää yrittää ja lyönneissä ei ollut mitään tekniikkaa. En ollut ikinä edes nähnyt videolta vapaaottelu matsia, enkä viitsinyt nähdä vaivaa että katsoisin.

Reenit oli keskiviikko iltaisin ja lauantaisin ja kas, minähän olen ravintolassa töissä, joten aika usein keskiviikko illat meni töissä, kuten myöskin lauantait. Olin ihan pihalla aina kun pääsin reeneissä käymään ja kukaan ei ikinä tahtonut olla mun pari ja ahdistuin ite omaan huonouteeni. Kävin sitkeästi aina kun kerkesin.

Viime syksynä haalin vapaaottelun lisäksi elämääni muutaman muunkin puuha, aloitin ammattikorkeakoulu opinnot vierumäella ja liityin fitfarmiin, Bull Mentulan valmennuskeen tarkoituksena nousta syksyn 2013 BodyFitness SM lavalle. Tottakai töitä oli pakko tehdä iltaisin, öisin ja joka välissä missä kerkesi kun olen sattunut haluamaan mm. oman asunnon, auton ja moottoripyörän jotka vievät rahaa myös hieman. Ja olin tottunut erilaiseen rahatilanteeseen, kun minkä opiskelija elämä mahdollisti.

Aamulenkit 4xviikossa, Puntti treenit 4xviikossa, Koulu + koulun reenit, ringette treenit ja pelit, työt ja vapari treenit joissa yritin keretä vielä käymään aiheuttivat kropan pienen loppuun palamisen ja diagnoosina ylikunto. Lepo syke oli ennen n.50 ja nyt lähenteli 100. Muutenkin kaikki tuntui mahdottoman hankalalta. Täys liikuntakielto päälle. 

Siitä kun uskalsin alkaa vähän jotain tekemään pamahti välilevy. Ei ollut todellista! Minkätakia?!! Siinä meni taas sitten hetki.. Lihashuolto palautu taas vähän paremmin mieleen.

Peruskurssi vaparissa oli loppu ja piti siirtyä "oikeeseen" ryhmään. Oli varmaan pari kuukautta melkeen taukoa ja peruskurssilla en kovin monissa reeneissä ollu käyny. Mutta minähän kun jotain olen päättänyt tahtoa oppia niin sitten mennää vaik väkisin. 

Olin edelleen ihan pihal siel reeneis. Sit Nikkilän Jere alko pitämään maanantaisin nyrkkeily reenejä ja aloin vähän tajuumaan tekniikkaa miten lyödään. Jeren ansiosta mun nyrkkeily tekniikka on menny ihan älyttömästi eteenpäin tässä ajassa. Ihan tosi paljon! Siel reeneis tulee perkeleesti toistoja ja pelkästään puhtaaseen suoritukseen pyritään ja sitä korjataan koko ajan. 

Sitten Jimmy hommas mulle kaks matsia. Fight for Gloryyn ja Fight Nightiin. Painoo piti alkaa tiputtaa ja oppimaan aika nopeesti se vapaaotteleminen!

Painoo piti pudottaa ja silti saada pidettyy lihasmassa kasassa Fitnestä varten ja kotona alko olla aika hankalaa ja tuntu et aikaa ei ole mihinkään. Yritin kaikkea, mihinkää ei energia riittäny kunnolla. Lähettiin Pinjan kanssa Keniaan ja oli ihan mahtava reissu! Sain kaheks viikoks ajatukset kaikesta surusta pois ja yritin olla stressaamatta mistään, ihan mahtavia kokemuksia, ja käytiin Pinjan kaa vähä reenailee siel hiekkarannoillakin

Sit tuli paluu Suomeen ja se oli aika hankala. Kaikki oli mennyt huonoon suuntaan täällä ja asioitten kohtaaminen tuntu pahalta. Kaikki oli vaan väistämätöntä ja sille ei voinut mitään. 

Menetin älyttömän tärkeän ihmisen elämästäni

En pystynyt käsittelemään asiaa. Tuntui vaan että pitää tehdä kaikkea ja en ymmärtänyt että sanat "tee Iida itsellesi hieno elämä, sulla on siihen kaikki avaimet" ei tarkottanut sitä että en voi hyväksyä sitä että en kestäkkään kaikkea, en onnistukkaan kaikessa. Mulle ehdotettiin matsin perumista, mutta halusin otella. Halusin olla vahva. Ja ei se päätös ollut väärä, luulin siinä vaiheessa että se on mun tapa käsitellä asiaa, mutta tosiasiassa siirsin asian tajuamista ja hyväksymistä vaan eteenpäin.

Matsi oli tulossa ja jännitti, painoa piti pudottaa.

Oon ennenkin kirjottanu mut mun salin jengi oli ihan mahtavaa, ne tuki ja jeesas ja jakso opettaa ja käydä reenaa mun kans paljon. Neuvo ja opasti. Kukaan ei ois voinu tehä enää mitää enempää mitä ne kaikki teki sillon, kaikki oli vaan musta itsestäni kiinni. Mä en ollu oikeesti valmis kehään. En tahtonu myöntää sitä vaan.

Sieltä näkyy nyt se matsi:
http://www.youtube.com/watch?v=-BPgcKiwyBY

Sen jälkee en vähää aikaa käyny reeneis, ja sit pikkuhiljaa aloin käymään nyrkkeily reeneissä mut en muissa. Mul oli niin paha mieli. En käyny koulus, töitä vähän tein, kävin reenaa salil, mut ei huvittanu tehä mun ohjelmaa, tein vaan mitä halusin, ei huvittanu syödä ohjeitten mukaan ja mulla piti olla jo kisadietti päällä, alotin siinä vaiheessa mun surutyön. Harmitti mua häviö joo kyllä ja se et en ollu hyvä, mut siihen laukes se tilanne että ei ollut tavoitetta edessä päin mihon pysty keskittymään. Oli pakko kohdata todellisuus.

Mut matsin jälkeen mä vast tajusin mitä toi laji on. En ollu ikinä nähnyt mitään tappelua edes livenä, Jimmyn pari vaparimatsia katoin DVDltä ja Jarin matsin youtubesta. Ja sen matsin jälkeen reeneissä on ymmärtäny asioita ihan erilailla ja ymmärtäny omat virheet paljon selkeämmin.

Nyt on pari viikkoa reenit tuntunu kivoilta, sparri ei kulje ei yhtään, mut muuten tuntunu hyvältä. Elämä on muutenki alkanu olla kivempaa ja helpompaa ja oon oikeesti ihan ilonen monista asioista ja mul on oikeestikkin kivaa. :) 

Kävin katja Kankaanpään seminaaris Kouvolassa, se oli kanssa ihan huippua!

Ekat treenit oli alasvientiä ja toiset mattopainia, tosi mahtava lauantai! 

yllättäen taitaa mun olla vähä vaikea ymmärtää taas :D

Kyl mä tykkään täst lajista, ja tahon et must tulee viel hyvä. :) Aina ei vaa tahdonvoima riitä ja tässä sen pään on oltava mukana joka hetki, kehässä ei oo varaa päästää ajatuksia karkailemaan. :) Nyt vaan reeniä, ja positiivisella asenteella eteenpäin!